Karakameralaisten neljän päivän kuvausreissulla yövyimme Pärnussa kaksi yötä ja kolmannen Haapsalussa.
Kihnu oli pääkohteemme tänä vuonna ja olisihan se ollut kiva tunnelmoida Kihnussa yli yön, mutta siellä ei ollut porukallemme riittävää majoitusta. Varsinaisia hotelleja saarella ei ole, mutta maatilamajoituksessa olisi varmaan päässyt kokemaan saaren tunnelmaa. Nekin olivat täyteen varattuja.
Nyt teimme sen mitä päivämatkalaiset yleensä tekevät: kiersimme saarta, kävimme kahvilla, kaupassa ja kiipesimme majakkaan.
Tungosta Kihnussa ei ollut, vaikka siellä oli samana päivänä regatta, muinaistulien yö ja Kihnun kansanmusiikkiyhtyeen, Kihnu Poisidin 30-vuotisjuhla. Tapahtumat olivat iltapainotteisia. Meiltä ne jäivät, sillä lähdimme viimeisellä lautalla kello 19 takaisin mantereelle ja Pärnuun.
Auto mukaan Kihnun saareen
Kihnu Virven autolauttaan mahtuu max. 32 autoa. Mennessä kello 11.30 lautalle Munalandin satamassa oli pieni jännitysnäytelmä, mahdummeko mukaan. Netin varaussysteemi näytti yhä nollaa autopaikkojen osalta, kuten oli näyttänyt jo pitkään, mutta päädyimme yrittämään autopaikkaa satamassa.
Meillä kävi tuuri!
Mahduimme mukaan. Olimme jo ehtineet valmistautua jalkapatikkaan. Kihnun saari ei ole suuren suuri. Saaren pohjoisosassa sijaitsevasta satamasta on reilut kuusi kilometriä eteläpuolen majakalle. Kyllähän sen kävelee, jos on päivä aikaa kuten meillä oli, mutta maisemat eivät ole kovin vaihtelevia.
Kihnussa voi kulkea pyörällä tai jopa lava-auton kyydissä
Kävimme kahvilla ja lounaalla Kurase Kohvikissa. Nyt ymmärrän, miksi Kurasessa sanottiin, ettei tarvitse pöytävarausta, kun yritin tehdä varausta etukäteen. ”Just come to cafe, we have plenty of room.” Totta, tilaa oli, asiakkaita niukasti.
Kihnussa turisteja kuljetetaan lava-autoilla. Sivuvaunullisia moottoripyöriä mummoineen – niitä, joita matkailumainoksissa on näkynyt – ei tullut vastaan. Polkupyörä on varmaan kätevin vaihtoehto. Erilaisia kulkuvälineitä vuokrattiin satamassa ja yksi porukastamme vuokrasikin sähkökäyttöisen polkupyörän. Me muut ajelimme autolla ympäri saarta.
Paikallisen Varje Õien kutoma matto löytyi Kihnu poodista ja lähti mukaan Espooseen.
Vaisut muinaistulet
En tiedä olivatko muinaistulet minkälaisia Kihnussa ja Munalaidin sataman kieppeillä, sillä ajoimme lautalta suoraan Pärnuun. Muinaistuliahan sytytellään kaikkialla rannikolla, Suomessakin, jossa ne tunnetaan yleisemmin Venetsialaisina.
Saattoi olla, että kova tuuli esti tulikarkelot. Ainakin Pärnussa niin kävi. Rannalla yksi tuli paloi padassa ja toista yritettiin hiekkarantaan kaivettuun kuoppaan.
Palaan nyt takaisin ajassa, kuvausretkemme alkuun.
Tallinna-Pärnu
Näissä pysähdyimme matkalla Tallinnasta Pärnuun.
Käväisimme Shiva Temppeliä ihmettelemässä ja kuvaamassa. Ihan vaan mielenkiinnosta, kun sellainen tienviitta näkyi. Kukaan meistä autossa olleista ei tiennyt, mikä moinen temppeli oli. Viisastuimme. Shiva on hindulaisuuden keskeinen jumala.
Kakerdajan rämeen luontopolulla käyskentelimme tovin.
Pärnussa majoituimme motoristien suosimaan Hotelli Alexandri Pubiin
Pärnun kuvia
Pärnu on entuudestaan tuttu niin karakameralaisille kuin minullekin.
Satuimme täysikuun aikaan Pärnuun. Kuuta tietenkin halusimme kuvata. Se antoi hieman odottaa, mutta lopulta pilvet väistyivät.
Neuvostoeliitin lomapaikka muuntunut hotelliksi
Pärnusta lähtiessä kävimme vielä ihmettelemässä entistä neuvostoeliitin lomapaikkaa, nykyisin hotelli Villa Andropoff. Sitten matka jatkui kohti Haapsalua.
Pärnusta Haapsaluun
Matkalla Haapsaluun Periveren kylän kohdalla peltoja tipluttivat valkoiset heinäpaalut.
Lihulassa kuvasimme kylän värikkäitä taloja ja kävimme lounaalla Von Hauerissa.
Haapsalussa asetuimme Sport hostelliin. Hostellin teeman mukaisesti harrastimme liikuntaa. Kiipesimme matkatavaroinemme huoneisiin kolmanteen kerrokseen. Askeettiset huoneet, mutta niissä oli kaikki tarvittava.
Keittiö sijaitsee ylimmässä kerroksessa. Siellä olevaan jääkaappiin sai kylmään pitsan puolikkaan, joka jäi illallisella yli Pizza Grandessa. Nimensä kokoinen pitsa (grande on suomeksi iso) vaikka otin vain keskikokoisen. Aiempi vaeltelu Haapsalun rantamaisemissa houkutti nälän enkä enää ravintolaan päästyäni osannut arvioida nälkäni kokoa.
Aamulla kahvinjano ajoi Teele Bakeryyn, sillä Sport Hostellissa ei ollut aamiaista. Toki jos olisi jaksanut odottaa kymmeneen asti, niin saman talon alakerrassa olisi ravintolasta saanut ruokaa.
Haapsalusta Tallinnaan – sade yllätti
Viimeinen kuvausreissun päivä alkoi rupisammakkokuvauksella.
Matka jatkui kohti Tallinnaa. Fotografiskaan tähtäsimme, Keila-Joalle päädyimme kuvaamaan vesiputouksia.
Madisen kylän kohdalla näkyi ite-taidetta pellolla. Yritin löytää taiteilijan tiedot, laitoin jopa kyselyn paikalliseen kylään. En ole ainakaan vielä saanut tietoja, mutta hauskoja teokset ovat.
Keila-Joen putouksilla pistäydyttiin kuten niin monesti aiemminkin.
Loppumatkasta ajelimme kahvilaa etsimässä kinttupolkujen päästä. Ei löydetty. Kuurosade vihmoi vähän väliä.
Tallinnan laivalla piti tutkiskella näkymiä autokannen alapuolella. Ursula löysi raon josta oli näkymä alemmalle kannelle. Kuvan jossa esiinnyn, otti Ursula Kuula.
Ilmat osuivat kohdalleen, ainakin minulle, sillä en kaipaa aurinkoa. Muutama kuuro viimeisenä aamuna Pärnussa kasteli kengät kuvauslenkillä. Hieman ennen Tallinnaa hulahti sitten kunnolla vettä. Se oli kuin toisintoa viime vuoden kotiinpaluupäivän matkasta. Viro tyhjensi pilvet!
Katsele muiden karakameralaisten Viron kuvia Kara-Kamerat retkikansiosta
Oi kiitos, näitä kertomuksia on ilo lukea. Ikäänkuin pääsee uudelleen retkelle ✌️
Kiitos Ursula! Kiva näitä on kirjoitellakin. Sama tunne, uudestaan reissussa.