Paljon matkaavalta Mummolta kysellään usein raha-asioista. Niinpä selostan miten esimerkiksi tämän Kihnun reissun teen. Kyseessä on Kara-Kamerat ry:n kuvausretki Viroon, pääkohteena Kihnu. Olen yhdistyksen jäsen – myös hallituksen jäsen.
Kara-Kamerat retkeilee paljon. Käymme kuvaamassa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Käytännössä ”ulkomaat” tarkoittaa Viroa, sillä kalustoa on sen verran, että autoilla pitää päästä kulkemaan. Virossa on oltu useaan otteeseen, eri puolilla.
Reissujen tulee olla edullisia, jotta hinta ei muodostuisi esteeksi, vaan mahdollisimman moni kamerakerholainen pääsisi mukaan. Kimppakyydeillä mennään. Kyytiläiset maksavat autoja kuljettaneille kilometrien mukaan. Tietysti myös parkki- ja muut autoiluun liittyvät kulut.
Laivamatkat maksetaan yhdistyksen kassasta.
Matkavakuutuksista kukin huolehtii itse. Ruokailut omaan piikkiin.
Reissun yksityiskohdat hoituvat yhteistyöllä
Reittisuunnitelman ja yksityiskohtien hiomisen hoitaa kamerakerhon hallitus. Näin tehden siitä ei koidu kustannuksia.
Esimerkiksi tällä Kihnuun suuntautuvalla kolmen yön reissulla yksi varasi Tallinnan laivaan auto- ja henkilöpaikat, toinen majoituksen Pärnusta, kolmas Haapsalusta. Jokainen matkaaja maksaa hotellihuoneensa paikan päällä tai varaajalle. Tässä kohtaa pitää olla ajoissa liikkeellä, sillä kamerakerholaiset haluavat oman huoneen. Pitää löytää majapaikka, jossa edullinen yöpyminen ja riittävästi huoneita.
Kihnun saarelle lauttaliput hankin minä. Selvitin myös missä saarella voi syödä, sillä kävi ilmi, että Kihnussa on meneillään regatta kuvausreissumme aikana. Saarella ei ole järin monta ravintolaa, mutta ilmeisen huolettomasti siellä suhtauduttiin. Kun yritin tehdä varausta Kurase Kohvik -kahvilaan, sanottiin ettei tarvitse. ”Just come to cafe, we have plenty of room.”
Suomalaiselle, virolaisiin käytäntöihin tottumattomalle tämä cafe-ilmaisu saattaa olla hämmästyksen aihe. Mutta jos paikassa lukee kohvik, ei kannata olettaa, että se on vain kahvipaikka. Se voi olla erittäin hyvä ruokaravintola.
Paljon erilaisia asioita tulee helposti tehtyä, kun on monta tekemässä.
Whatsapp laulaa ahkeraan ennen kuin päästään matkaan. Niin myös matkan aikana, sillä emme suunnittele kovin tarkkaan mitä kuvataan ja missä kuvataan. Ainoastaan milloin mennään ja missä nukutaan. Se joka keksii kivan paikan, laittaa viestiä muille autokunnille.
Äskenkin laitoin viestin. ”Muistakaa ottaa heijastin mukaan”. Virossa voi saada sakot, jos kulkee pimeällä ilman heijastinta. Illat pimenevät, kohti syksyä mennään!
Meri alkaa tästä – avauskuvan sanoma
Avauskuvassa on muistutus siitä, että se minkä laitat kaivonkannen aukoista sisään, päätyy mereen. Ei siis sinne tupakantumppeja eikä muutakaan. Näin pienellä vaivalla voi edesauttaa merien suojelua. Meri alkaa lähimmästä kaivonkannesta.
Reissun jälkeen luvassa juttua – tai ainakin kuvia.