Pääkaupunkiseudulta on helppo piipahtaa, vaikka vain päiväksi Tallinnaan. Nyt valitsin risteilypäiväksi lauantain, sillä ajattelin, että laivalla olisi menoa ja meininkiä.
Olihan Eckeröllä menoa, mutta ei ihan minunlaistani. Tykkään tanssia – vaikka aamusta – ja mielellään sellaista reippaampaa soolotanssijalle sopivaa musiikkia. Tuntuu, että sellainen on hävinnyt näiltä laivoilta. On trubaduuria, karaokea, bingoa ja sen sellaista. Bilebändi oli, mutta soitti vain viimeisen tunnin ennen Helsinkiin tuloa. Muilta osin ilmassa oli vain odottelun tuntua. Kun bilebändi sitten saapui, niin lähinnä vain jammailtiin naamat lavalle päin.
Osan ajasta Me Naiset -lehden tapahtumassa meikkaajat käsittelivät halukkaita. En voi olla huvittumatta, kun jälleen kerran mies juonsi ohjelmaa, vaikka yleisön vuoksi se olisi naiselle luontevampaa. Aikoinaan 1980-luvulla olin usein mallina, kun kampaajia koulutettiin uusiin Haute Coiffure Française trendeihin. Kummallista oli se, että kampaajat olivat lähestulkoon aina naisia, mutta kouluttajat miehiä. Marokossa vierailin joitakin vuosia sitten naisten työosuuskunnassa. Naiset veivasivat arganpuun siemenistä öljyä, mutta heidän toimintaansa esitteli mies.
Kellosepällä – Kellassepp
Päivän ohjelmaani kuului käynti suosikkikellosepälläni Kaubamajan Kellassepp -liikkeessä.
Minulla on kohta kaksikymmentä vuotta ollut patterikello. Kellossa on kaksi kellotaulua, kumpikin vaatii oman patterinsa. Joskus vuosia sitten kello pysähtyi Tallinnassa ja vaihdatin patterin siellä. Hiffasin, että on paljon edullisempaa. Sitä myöten Kellasepp-liikkeestä on tullut luottokelloseppäni. Yleensä olen aika lailla nurkkapatriootti, mutta nyt näin, sillä liikkeessä palvelevat kellosepät ovat sympaattisia. Tällä kertaa minua palveli Henri.
Kun Henri avaa kellon, hän näkee sisuksissa pienen pienellä präntillä ajankohdan, jolloin patteri on viimeksi vaihdettu. Nyt präntti näytti vuotta 2022. En käytä kelloa kovinkaan paljon ja siksi patterin vaihtokin venyy. Pari vuotta kestää yksi satsi.
Kaksi patteria maksoi yhteensä 14 euroa. Mukana täytyy olla käteistä, sillä kortit eivät käy.
Maittavaa keittoruokaa Viru-keskuksessa
Nälkä kun oli, kyselin Henriltä virolaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa. Henri ehdotti kulman takana olevaa ruokapaikkaa. Ilmeisesti virolanen ruoka on yhtä epämääräinen käsite kuin minkä muun tahansa maan ruoka, kun paikallisilta kyselee.
Henrin ohje vei Sushi24h -ravintolaan. Kiertelin kauan sen ympärillä, kun luulin olevani väärässä paikassa. Hämää tuo nimi, sillä ei siellä kukaan sushia syönyt vaan keittoja ja salaatteja. Virohan on keitoistaan kuulu. Ehkä lounasaikana on eri lista. Erinomainen keitto oluella huuhdeltuna maksoi yhdeksän euroa.
PoCo -kansainvälisen pop‑taiteen museo
Seuraava kohde oli PoCo -poptaiteen museo, lähellä satamaa, Rotermannin sydämessä.
PoCossa vierähtää helposti aikaa niin kauan kuin sitä on käytettävissä. Esillä on katutaidetta, digitaalisia teoksia, ikonisia ja kulutukseen pureutuvia teoksia.
Monet pop‑taiteen ikoneista olivat minulle jo entuudestaan tuttuja. Kokonainen seinällinen Warholin Marilyneja, Lichtensteinin sarjakuvamaisia teoksia ja Banksya, jonka yhteiskuntakritiikki puhuttelee.
Banksystä lisää, sillä kävin syksyllä Madridissa Banksy-museossa.
PoCossa on myös nykydigitaalista taidetta. Ikävä kyllä, en päässyt opastetulle kierrokselle. Niitä on aina silloin tällöin. Opastus olisi avannut laajemmin pop‑taiteen historiaa ja taustoja.
Kerroksesta toiseen johtavassa portaikossa on suurikokoinen Hans-Jürgen Schultin Trash Man. Linkistä löytyy lisää tietoa hänen kierrätysmateriaalista kootusta teoksestaan.
Suomalaisen taiteilijan Antti Eklundin Eurovision 2025 Winner
Talsinki – uusi kaupunginosa tekee tuloaan
Sataman ja Rotermannin korttelin välimaastoon rakentuu Talsinki. Alueen nimi, Talsinki viittaa Tallinnan ja Helsingin tiiviiseen yhteyteen – jossain yhteydessä puhutaan kaksoiskaupungistakin.
Talsingistä tulee aikanaan suuri asuin‑ ja liikekortteli. Se valmistuu vaihe vaiheelta vuosien 2027–2029 aikana (eri lähteissä, eri vuosia).
Talsingin alueelle kaavaillaan paljon ravintoloita houkuttelemaan laivamatkailijoita. Keskusaukiosta halutaan peräti suomalaisten kokoontumispaikkaa, kerrotaan esittelyteksteissä.
—-
Ennen paluumatkalle lähtöä ehdin vielä syömään. Käväisin Seitse Merd -ravintolassa lähellä satamaa salaatilla. Oli muuten hyvä ja monipuolinen salaatti.
Yksin olin reissussa, mutta vessaan sain kaverin. Ravintolan vessan avain oli kiinni nallessa.
Tuota PoCoa onkin kehuttu paljon. Olisi joskus todella mukavaa päästä käymään siellä. Uskon, että itsekin pitäisin itsekin paikasta – ainakin kuulostaa kiinnostavalta.
Kiitos kommentista Mikko! PoCo on todella käymisen arvoinen. Toivottavsti pääset joku päivä sinne.
Kiitos reissublogistasi Tallinnassa! ehdit siis aika paljon kokea ja nähdä. En ole itse käynyt Poco taidemuseossa, mutta se näyttää kuviesi perusteella mielenkiintoiselta. Missä kohtaa se on Rotermannissa?
T. #rohkeaalanvaihtaja.blogspot.com
Kiitos kommentista Riikka! PoCo on osoitteessa ROTERMANNI 2, aivan Rotermannin sydämessä. Ympärillä on monia ravintoloita ja kahvioita myös. Kannattaa käydä!