Aiemmin postasin lukukokemukseni Susanna Alakosken Pumpulienkeli-romaanista. Nyt sain käsiini sen jatko-osan, Lontoon tyttö, joka jatkaa Hildan suvun ja pumpulitehtaan tyttöjen kohtaloiden kuvaamista. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulta aina 1970-luvun loppupuolelle saakka – aikakauteen, jota sävyttävät monet yhteiskunnalliset muutokset.
Hildan lapset maailmalla
Lontoon tytössä Hildan lapset ovat aikuistuneet. Vaasassa syntynyt, maailmalle haikaileva Greta – unelmoija – päätyy Tukholman kautta Lontooseen au pairiksi. Useiden vuosien jälkeen elämä heittää hänet takaisin Ruotsiin, Skellefteåhon. Siinä vaiheessa hän on jo avioitunut. Tehdastyöstä pois pyrkinyt Hilda löytääkin itsensä tehdastöistä pohjoisessa Ruotsissa.
Toinen Hildan lapsista, Jonni, asuu myös Ruotsissa. Naimisissa oleva Jonni rakastuu ammattiyhdistysliikkeen kurssilla naisasianaiseen – ja ero on väistämätön. Tapahtumat ovat dramaattisia, mutta niissä on myös arjen kuvauksia.
Maailmanhistoria kulkee mukana
Pidän Alakosken tyylistä punoa mukaan maailmanpoliittisia tapahtumia arjen kokemusten rinnalle. Kerronta avaa aikakauden historiaa kuin huomaamatta – vaikkakin välillä pohdin, oliko tarina ajoittain hieman opetushenkinen. Se ei kuitenkaan vienyt lukemisen iloa.
Tuttuja paikkoja ja töitä
Kirjan tapahtumat herättivät minussa paljon muistoja. Vaikka en ole koskaan työskennellyt tehtaassa, olen itsekin ollut au pairina Lontoossa – tosin paljon myöhemmin kuin Greta – ja työskennellyt Tukholmassa juuri kirjassa mainitussa Sabbatsbergin sairaalassa. On kiehtovaa lukea paikoista ja töistä, jotka ovat osa myös omaa elämänhistoriaani – vaikka nyt fiktion kautta.
Kirjeitä, tehtaita ja historiaa
Vaasa pysyy mukana myös tässä kirjassa. Kirjeet kulkevat Hildan, Gretan ja Jonnin välillä – niissä kuvataan elämää eri paikkakunnilla, tehtaiden oloja ja arkea. Jonni jää hieman taustalle, mutta hänen tarinansa tuo mukaan uusia sävyjä.
Lontoon tyttö – kuten myös Pumpulienkeli- pohjautuu valtavaan taustatyöhön. Ammattiyhdistysliikkeen, paikallishistorian ja puuvillateollisuuden kuvaukset ovat yksityiskohtaisia ja niitä on paljon. Kirjaa lukiessani tunsin olevani keskellä sekä historiaa että perhetarinaa.
Sarja jatkuu – Tyttärentytär odottaa
Pumpulienkelin ja Lontoon tytön jälkeen sarjan kolmas osa, Tyttärentytär, on jo ilmestynyt. Se on minulla lukulistalla seuraavana – en malta odottaa, mihin suuntaan tarina jatkuu. Ymmärtääkseni luvassa on vielä neljäskin osa.
Lue myös blogikuvaus sarjan ensimmäisestä osasta:
👉 Pumpulienkeli
👉 muita kirjavinkkejä maittain
Tuo on totta, että aina on kiehtovaa lukea tutuista paikoista, joissa itse on käynyt tai ollut. Samalla sitä tulee arvioitua, onko asiat kerrottu realistisesti. Oliko tässä niin, että omat kokemuksesi oli jossain määrin samanlaisia, vaikka myöhemmin olikin?
Kiitos kommentistasi! Täytyy sanoa, että omat kokemukseni erosivat tosi paljon. ”Lontoon tyttö” oli vauraassa, anteliaassa perheessä aupairina, minä umpipihissä työskentelemässä aamusta iltaan. En kyllä kauaa kestänyt, muutin hotelliin töihin. Siinä minulla oli parempi tuuri ja unohduin Lontooseen pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin tarkoitus. Se Sabbasbergikin erosi ”Lontoon tytön” kokemuksista.Olin siellä patologian laitoksella siivoamassa. Joku voisi kauhistua, mutta niin siistiä ja helppoa hommaa minulla ei ole ollut ikinä.