Päädyin osallistumaan järjestetylle retkelle, vaikka ensin olin ajatellut meneväni Chiloelle muutamaksi päiväksi. Aikataulu alkaa olla kireä, eikä salli yöpymisiä ja pidempää oleskelua.

Retki alkoi Puerto Monttin bussiasemalta kohti Parguan kaupunkia, josta bussi ajoi lautalle ja ylitimme Chacaon kanaalin.

Isla Grande de Chiloélla kävimme ensin Chiloén ekologisessa ja mytologisessa puistossa. Siellä jo hieman tihutteli, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen mitä tuleman piti.

Jatkoimme Ancudin kaupunkiin. San Antonion linnakkeella vettä tuli jo sen verran, että tykkien ihailu jäi vähäiseksi. Keskusaukiolla, Plaza de Armasissa pyörähdin.

Päivän ensimmäinen ostospaikka oli Ancudin Mercato Municipalissa. Mercato Municipaleja on ollut joka kaupungissa, jossa olen käynyt. Ne ovat varmaan kunnan omistamia tiloja, joissa yksityiset saavat myydä tavaroista ja tarjota ravintolapalveluita.

Maailmanperintökohteita Chiloén saarella

Castron kaupungissa keskeisellä paikalla komeili maailmanperintökohde Iglesia de San Franciscon kirkko. Castrossa oli tarkoitus tehdä veneretki, jossa olisi nähnyt niitä Chiloen kuuluisia värikkäitä paalutaloja, mutta kaatosade esti veneilyn.

Myös Dalcahuen kaupungissa on maailmanperintökirkko. Dalcahuen ranta-alueella paikallisia käsitöitä myyvät markkinakojutkin ohitin kiireellä ja riensin sisälle kuppilaan odottamaan bussin lähtöä.

Chiloen retken aikana näimme paljon maisemia, tosin bussin ikkunasta. Lohenkasvatusaltaita ja telakoita näkyi meren rannoilla. Pieniä kyliä, ja värikkäitä taloja, jotka minusta muistuttavat lapsuuteni liitereitä.  

Tsunamiin liittyviä opasteita näkyi myös. Opas kertoi 1960 tsunamista. Ymmärtääkseni sen jälkeen ei ole ollut.

Outoa lounaalla ja muutenkin

Retki on pitkä, kaksitoista tuntia. Lähdimme kahdeksan pintaan ja puolenpäivän aikaan lounastimme työmaaruokalan oloisessa paikassa. Lohi oli varmasti hyvää, mutta minulle se ei maistunut. Retki alkoi huonosti, eikä päättynyt sen paremmin.

Ostin eilen retken, lähtö 7.30 bussiasemalta. En kuitenkaan halunnut aamun pimeydessä kuljeskella, joten ostin hotellista noudon ja takaisin tuonnin 7000 pesolla. Reippaasti laskuttivat kilometrin matkasta, 23000 olisi maksanut ilman noutoa.

Edellisenä iltana respa kertoi, että retkifirma aikaisti noutoa puolella tunnilla. Tulivat noutamaan 6.40, mikä johti siihen, että roikuin bussiaseman retkipisteessä tunnin. Odottivat jotakuta yli lähtöajan.

Bussiin mennessä yritin sanoa, että istuisin mielellään edessä, jotta kuulisin paremmin. Sain kuulla, että olen yksin ja paikat järjestetään pareittain.

Lounaalla unohtivat juomani – tai eivät edes kysyneet mitä juon – siirtyivät vain tuomaan ruokia, sen jälkeen kun olivat tuoneet juomat kaikille 18 muulle.  Tosi outoa. Sain kyllä loheni ja juomankin, kun pari kertaa pyysin.

Ulkona satoi kaatamalla ja kuljettaja, joka toimi myös oppaana ajoi kuin puolihullu. Suurimmaksi osaksi toivoin, että olisin jo takaisin hotellilla.

Loppuhuipentuma oli se, kun opas ei ollut saanut tietoa siitä, että minut pitäisi viedä takaisin hotellille. Väsyneenä ja märkänä ei kärsivällisyyteni riittänyt kohteliaisiin sanankäänteisiin, joita täällä pitäisi viljellä ristiriitatilanteissa.