Kylläpä oli matka, yli kolmekymmentä tuntia kesti El Calafatesta bussilla Barilocheen. Matkaan lähdin lauantaina kello 17.30 ja aikataulun mukaan piti olla perillä sunnuntaina 19.25. Jo tuotakin kestoa mietin, kun ostin bussilippuja. Silloin en vielä tiennyt, että bussi tulisi myöhästymään neljä tuntia.
Barilochessa majoituin koulun järjestämään perheeseen ja minua oltiin vastassa tietenkin siihen aikaan kuin ilmoitin koululle. Minulla ei ollut nettiä, mutta kuljettaja yritti lähettää viestiä perheelle. Pyysin häntä, kun tajusin tai oikeastaan vahingossa kuulin myöhästymisestä. Kumma kyllä mitään ilmoituksia bussissa ei ollut, kaikki kai kuulivat mistä kuulivat, tai tiesivät missä ollaan.
Karua maisemaa – 1400 kilometriä valtatie 40, Argentiina
Karua maisemaa kun pimeys laski, karua kun aurinko nousi. Aamuauringossa maasto oli rusahtavaa, keskipäivän auringossa harmahtavaa. Puutonta aroa satoja ja satoja kilometrejä.
1400 kilsan pätkän näin Argentiinan päästä päähän kulkevaa valtatie 40:stä.
El Chaltenin kohdalla näkyi vuorimaisemaa. Ja mieleeni tuli että olisin voinut hypätä kyytiin El Chaltenista, jos olisin tiennyt, että sitä kautta bussi kulkee. Paljon reppukansaa nousi sieltä.
Bussi pysähtyi Perito Morenossakin. Samannimisiä paikkoja on varmaan useita. Ohi vilahteli vettä ja järvenrantaa.
Mukavat istuimet bussissa
Miksi vaiva, eikö lentokoneita? En pidä lentämistä monesta syystä ja päästäkseni Ushuaiasta Barilocheen olisi pitänyt lentää ensin Buenos Airesiin ja sitten sieltä Barilocheen.
Samankaltaisia bussi-istuimia soisi olevan Suomessakin. Minun kokoiselleni jalkatilaa oli enemmän kuin riittävästi. Laukut ja eväät mahtuivat vaivatta istuimen alle. Rinkka matkasi bussin tavaratilassa.
Hienoa oli myös se, että yksin matkustaville oli oma rivinsä. Oma rauha, ei tarvitse seurustella tai istua liian lähellä ketään. Pelkoni siitä, että joudun vessan lemuihin, kun sain viimeisen paikan Barilocheen, osoittautui tarpeettomaksi.
Niin ja tietenkään perhe ei ollut saanut viestiä ajoissa. Ei ollut kenttää, mutta kuljettaja sai yhteyden puhelimitse. Kun ei ollut kenttää, ei myöskään tieto Barilochen bussiasemalle ehtinyt. Niinpä minua vastaan tulleet ajelivat edestakaisin.
