Muodollisuutta ja avoimuutta – Punta Arenas, Chile

Chileen siirtyessä muodollisuus lisääntyi. Argentiinassa sinuteltiin kaikkia ikään katsomatta. Täällä ravintolassa usted eli te. Parediso hostalin omistaja, Roxana kertoi, että täällä nuorempi teitittelee vanhempaa, mutta vanhempi voi hyvin sinutella nuorempaa samassa keskustelussa. Niin vaikkapa ravintolassa keskustelu käydään kahdella tasolla, jota jo ehdin ihmetellä tuloiltana illallisravintolassa.

Toisaalta tuntuu kummalliselta puhua omista henkilökohtaisista asioistaan täällä maailman toisella laidalla. Niin kävi aamiaisella.

Henkilökohtaiset asiat eivät ole niin henkilökohtaisia

Istuin pöydässä yksinäni, muut vieraat olivat joko menneet menojaan tai vasta tulossa. Tässä hostelissa näyttää olevan aika paljon moottoripyörällä liikkuvia.

Roxana, hostelin omistaja istahti seurakseni ja siinä sitten selvitettiin siviilisäädyt, lapset, lapsenlapset ja muut henkilökohtaiset seikat, joita Suomessa harvoin tuntemattomilta kysellään. Mutta täällä Patagoniassa niitä on minulta kyselty koko ajan. En tiedä onko kysytäänkö kaikilta, vai kysytäänkö siksi, että kiinnostaa miksi olen yksin matkassa. Näyttää siltä, että perheeseen liittyvät meille henkilökohtaiset asiat eivät ole täällä niin henkilökohtaisia.

No niin kävi nytkin. Kävi myös ilmi, että hostalin omistaja on leski kuten minäkin. Mies kuoli sydänvaivoihin kaksi vuotta sitten. Olemme siis kohtalontovereita. Sain nähdä kuvia, diplomeja miehen työsaavutuksista musiikin alalta ja tietenkin kuulla monenlaista heidän kahdenkymmenenviiden vuoden naimisissa olon ajasta. Oli jäänyt aikalailla yksin tämän hostelin kanssa. Sitten vielä pandemia. Itkuun purskahti, sen verran tuoreita muistot olivat. Maantieteellisesti olemme niin etäällä toisistamme kuin vain voi, mutta kokemuksen kautta lähellä.