Selkävaivainen ei kyennyt mäkeen ja näin jäi aikaa retkeillä. Piti vaan löytää sopivia kohteita, sellaisia missä ei tule äkillisiä pomppuja tai liukastu. Niin ja tietenkin sellaisia, jotka kiinnostavat mummoja, mammoja, muksuja ja vähän vävyäkin. Auto oli käytössä, sillä oli helppo hurauttaa kauemmaksi.

Viime talvelta tuttu Sammun-Tupa

Kävimme Sammun-Tuvalla näyttämässä taaperolle poroja. Se on sopiva aamupäivän retki. Tosin sinä päivänä pakkasukko pani parastaan ja pakkasmittari lähenteli kolmeakymmentä astetta. Ruuhkaa poroaidan vierellä ei ollut, sillä porukka varman pysytteli sisätiloissa kylmyyden takia. Retkiä tehdessä kylminä päivinä kannattaisi suunnata tuntureiden korkeuksiin mieluummin kuin laaksoihin. Sammun-Tupa on helppo lapsiperhekohde. Kahviosta saa lämmikettä. Viime talvena kävimme myös Sammun-Tuvalla.

 

 

 

 

 

Monenlaista tonttuilua

Viikon muina päivinä pakkanen pysytteli mukavissa lukemissa. Netistä bongasimme Tonttulan elämyskylän. Se oli yllättävän monipuolinen paikka, jossa viihtyi niin Mummo kuin kaksivuotias.

Nuoriso kävi puolentunnin huskyajelulla. Koirat vinkuivat innoissaan ”Eikö jo päästä matkaan”, kun oppaana toimiva Päivi Natunen ohjeisti matkaan lähtijöitä. Nuorimmat huskyt juoksevat valjakossa etummaisina, vanhemmat pitävät perää. Koiralan häkeissä näkyi pienen pieniä huskynpentuja. Ne vasta hellyyttäviä olivat.

Matkalla tuloportilta huskyjen himaan oli poroja, poneja ja lampaita aitauksissa.

Tonttulan Piilo löytyi huskyaitauksen takaa polun päästä. Potkukelkka oli kova sana taaperolle. Aika pian hiffasi, että palvelua voi saada. Tonttulan Piilon  Piparkakkutalossa tuoksui joulu. Tonttukoulussa näytti olevan vielä kännykän laskimen esiasteita, helmitauluja. Tiedontuvassa tietenkin viisauksia.

Viimeinen houkutus ennen autoon asettumista, oli mäenlasku kumirenkaalla. Olisi siellä ollut joku mäkeen soveltuva skeittilaudantapainen, mutta sitä Mummo ei tohtinut kokeilla.