Olen aina arvostanut omaa rauhaa mökkireissuilla, paikkaa, johon vetäytyä, kun siltä tuntuu. Viikkoa ei jaksa olla läsnä, ei vaikka kuinka hyvää seuraa olisi. Iän myötä tämä piirre on vain vahvistunut. Niinpä Lapin reissun varausvaiheessa viime syksynä tämä otettiin huomioon. Kolme makuuhuonetta tarvitaan: yksi taaperolle, yksi hänen vanhemmilleen ja yksi Mummolle. Eikä mitään parvisysteemeitä, vaan makuuhuoneet, jossa on ovi. Sellainen löytyi Levin Isorakasta.
Monenlaista rakkaa
Sijainti Isorakassa osoittautui erinomaiseksi. Pihasta pääsi suoraan laduille, joita huoltoajettiin riittävän tiheään.
Sirkan keskustasta Rakkavaarantien vartta myötäilee kevyenliikenteenväylä. Matkan varrella on monen nimistä rakkaa: Vähärakkaa, Viprakkaa, Piirakkaakin. Tätä Rakkavaarantien vartta kerran kävelin – ihan vaan huvikseni, kun nuoriso jäi Sirkan keskustan kylpylään, enkä keksinyt kovin paljon touhua alkuiltana koronan vuoksi uinuvassa kylässä.
No niinhän siinä kävi, että ohi oman Isorakkamme kävelin. Eksyin pimeässä. Otsalampulla varustettu pariskunta yritti auttaa, haki kanssani mökkiämme.
Kyselivät: ”Näyttääkö tämä yhtään tutulta”.
Mikä kysymys! Kaikki lumiset puut näyttävät minusta samoilta, kuten myös lomamökit. Nuoripari paikansi minut palatessaan kylpylästä. Olin päätynyt Unelmarakkaan. Tulomatkalla autossa olin painanut mieleeni ohittamiemme rakkojen nimet ja sen perusteella olin ajatellut suunnata takaisin. En vaan tajunnut, että mennessä oikealla puolella oli eri rakan nimet kuin tullessa vasemmalla. Ohiajavan auton valot heijastivat ja saivat minut ihmettelemään, kun sillä puolella, jolla kävelin, oli Etelärakka ja toisella puolen auton valot paljastivat Välirakan opasteen. Silloin olin jo reippaasti ohi Isorakan.
Kahden kerroksen väkeä – Mummo parvella
Hän, joka teki minusta Mummon, sai loman alkupäivinä lisänimen Pomo. Mihin olikaan hävinnyt se Mummon pikku enkeli, joka söi sitruunat ja sipulit, jos Mummokin söi, ja tyytyväisenä odotteli, että talvivaatteet viimeiseen hanskaan oli saatu puettua.
Kaksivuotiaan tarmolla ja tarkkanäköisyydellä hän havaitsi pompottamiskohteiden lisääntyneen lomalla. Nyt olisi kahden sijaan kolme! Meitä kaikkia hän yritti pitää otteessaan. Olen jo ehtinyt unohtaa mitä kaikkia keinoja oman muksuni, nykyisin lähes kolmekymppisen, maailmanhallitsemisarsenaaliin aikoinaan kuului. Siksi tyttäreni hymyili vinosti, kun ennen reissua sanoin, että kyllä nyt yksi kaksivuotias saadaan pysymään ojennuksessa.
Pakko tunnustaa, että kerran olin aikeissa työntää tämän Pikku Pomon ulos pakkaseen ilman vaatteita. Ja useammin kuin kerran, toivoin hänen nukkuvan. Mutta kaikki unohtui, kun lomailevasta Pikku Pomosta hetkessä – ja hetkeksi – sukeutui taas Mummon pikku enkeli, joka suu korvia myöten hymyssä toivottaa ”Huomenta Mummo” tai kiittää kaikesta, niin Mummoa, vanhempiaan kuin ravintolan tarjoilijaakin, ja nauraa niin kuin vain kaksivuotias voi.
Kotona arvostan yhden kerroksen asumista, mutta tälle porukalle kahden kerroksen mökki soveltui hyvin. Mummon valtakunta sijaitsi yläkerrassa, jonne taapero sai kiivetä vain avustettuna, sillä portaat olivat jyrkähköt. Lapsiportin virkaa toimitti tuoli. Yläkertaan olisi mahtunut nukkumaan useampikin, sillä sänkyjä oli viisi. Kaksi sänkyä huoneessa, jossa oli ovi – tämä Mummon mukavuusvaatimus – ja parvella parisängyn lisäksi myös lisävuode. Oleskelutilassa muhkea sohva ja lattialla reippaasti tilaa tehdä aamujumppa television edessä. Matalahan tuo yläkerta oli. Pieni pätkä pitkää Mummoa sopi hyvin venyttelemään, mutta nuorenparin piti varoa päitään.
Nuorison valtakunta alakerrassa
Itse asiassa vessojen määrä yllätti positiivisesti. Mökissä niitä oli kaikkiaan kolme: yksi yläkerrassa ja kaksi alhaalla. Toinen alakerran vessoista oli eriössä ja toinen saunan viereisessä poreammetilassa.
Poreammeessa oli mukava hieroa lihaksiaan hiihtolenkin jälkeen. Nuoriso tunnelmoi puulämmitteisessä paljussa. Sauna lämpeni puolessa tunnissa. Ulkopaljun sai 40-asteiseksi kuudessa tunnissa, mutta puita piti lisätä silloin tällöin.
Nuorison valtakunnassa alakerrassa oli makuuhuone taaperolle ja toinen vanhemmille. Oleskelutila sohvineen ja ruokapöytineen oli avokeittiön vieressä. Kaappitilaa on aina liian vähän. Jos kaappeja mökeissä onkin, niistä löytyy aina auki jätettyä kahvipaketteja ja mitä ihmeellisempiä nyssyköitä, joiden tuoreudesta ei ota selvää. Niin nytkin, ja siitä syystä päädyimme säilyttämään omat tarvikkeemme työtasolla ruokatoimituksen kuljetuslaatikoissa.
Kaiken kaikkiaan toimiva mökki. Keittiötila tosin pieni, mutta muuten. Ulkona oli lisäksi kota. Kerran grillasimme makkarat siellä. Mummo ei perusta savusta, joita kodassa kuin kodassa yleensä löytyy Hangosta Nuorgamiin.
Pari kirjaakin tuli luettua. Toinen niistä veti hyvin, toinen kehnoin pitkään aikaan. Kirjoista sitten eri postauksessa.
