Piti oikein urbaanisanakirjasta tarkistaa käytetäänkö nykyään sanoja ”kundi” ja ”gimma”. Kyllä, löytyvät urbaanisanakirjasta. Mummon nuoruudessa kaikki olivat makeita kundeja tai gimmoja. Nykyään kuulee vähemmän, sillä ympäristössä vain ukitellaan ja mummotellaan, ja jos Pohjanmaalle päin eksyy, jopa akatellaan.

Tuli viime viikolla käytyä Tallinnassa bloggari- tai nykyaikaisemmin vaikuttaja-reissulla (blogger, influencer). Viron kieli on oma lukunsa, siellä kun kuulee tutunlaisen ilmaisun, se saattaakin tarkoittaa aivan muuta. Kuten ”pulmad”. Tuo sana kuulostaa pulmalta, hankaluudelta, mutta tarkoittaa häitä.

Jos pulmad ovat mielessäsi, niin jatka lukemista. Vihje saattaa säästää sinulta aikaa, rahaa ja hiilijalanjälkeä.

Kosimisen renessanssi

Olen tuttavien aikuistuneiden lasten jutuista ymmärtänyt, että kosiminen elää renessanssiaan. Mummon nuoruudessa kaikenlaiset polvikosinnat olivat niin ”so last season”. Nyt ne ovat kuulemma tulleet muotiin yhtälailla kuin aika ajoin katukuvaan ilmestyvät haaremihousut, allahin kiinniottajat toiselta nimeltään. Mummollakin oli sellaiset muinoin.  Työpaikalla kyselivät odotanko allahin uutta tulemista, sillä silloin kiersi maailmaa jo tiesmonettako kierrosta tarina, jonka mukaan housut oli tarkoitettu alunperin muslimimiehille ja polvissa roikkuvan pussimaisen tilan tarkoituksena oli estää allahin maahan asti putoaminen.  Kaikki miehet käyttivät sellaisia housuja, koska allah voi uudelleensyntyä kenestä tahansa. Pulma sekin, mutta nyt toisenlaiset pulmad.

Tallinnassa kävimme lounaalla Mon Repos -nimissä ravintolassa.  Nimi muistuttaa Viipurin kuuluisaa Monrepos´n puistoa, mutta kirjoitetaan eri tavalla. Lähes sata vuotta sitten suljetuksi joutuneella ravintolalla on menneisyys, johon liittyvät kuuluisien oopperalaulajien esiintymiset, cabareet, kansainvälisten cocktailien siemailut, fine dining, Tallinnan eliitin illanvietot.

Vallan viehättävä huvilaravintola Mon Repos on nykyäänkin. Se sijaitsee Kadriorgin puistossa ja ruoka on niiiiiiiiiiiiin hyvää.  Enkä nyt kehu ruokaa siksi, että ravintolalounas tarjottiin minulle. Minua on vaikea tyydyttää tässä asiassa.

Sanonpa kuitenkin, että söin mummon maailman parasta munakoisoa.

 

 

 

Ja sitten se jälkiruoka!

En kuulu jälkiruokaihmisiin, mutta tätä suklaata oli vaikea vastustaa. Ei yhtään ruokahukkaa, kaikki meni viimeistä murua myöten. Lautasta en kehdannut nuolla sentään.

 

Kun kaikki tämä oli vatsaan saatettu, kiipesimme kerroksiin.

 

Tuttavan tyttären ylkä piilotteli sormusta maapallon toiselle puolelle asti. Ja sitten h-hetkellä merelle antavassa uima-altaassa polvistuessaan menasi tulla merivettä nenään, sillä trooppinen myrsky yllätti.

Mon Repos -ravintolan kolmannessa kerroksessa voit polvistua korkeuksissa. Henkilökunnan mukaan ainakin neljä kertaa tämän pöydän äärellä on kosittu. Tarina ei kerro onko kyseessä sama henkilö neljä eri kertaa vai sama henkilö samaa henkilöä neljästi vai miten….

Bloggarimatkan järjestelyissä mukana

#vikingXPRS #estonianlifestyle #vikingline #storytold #visittallin #myestonishingstay #monrepos #maaturism #costalhiking