Vierailin Virossa viime viikolla. Huh, huh, tulipa monta v-alkuista sanaa peräkkäin. Kahden päivän reissun rahoitti Viron maatalousministeriö. Matka suuntautui Kaakkois-Viroon Vana-Võrumaalle, Venäjän ja Latvian rajamaille. Tutustuimme permaviljelyyn, vuohi- ja viinitiloihin sekä pienpanimoihin. Vana-Võrumaalla kun olimme, totta kai vierailimme Vastseliinan linnan rauniolla ja sen museossa.
Savupossua Siidrimõisan tilalla- Vana-Võrumaa
”Olemme iloisia saadessamme teidät vieraaksemme”, näin Siidrimõisan tilan yrittäjä Inrek Elhi toivotti tervetulleeksi 18-henkisen virolais-suomalaisen toimittajaryhmän.
”Vana-Võrumaalle ei kukaan eksy vahingossa, tänne täytyy hakeutua. Arvostamme matkailijoita, jotka löytävät tiensä tänne ja siitä syystä meitä võrumaalaisia pidetään ystävällisinä. ”
Niinpä! Siitä hetkestä, jolloin kuljettajamme kehoitti Tallinnassa kiinnittämään ”rihmat” kului lähes neljä tuntia ennen kuin olimme Vana-Võrumaan suurimmassa kaupungissa Võrussa. Tie oli hyväkuntoinen, suorakin. Maisemat matkalla tosin vapauttivat toimittajajoukon somettamaan.
Võrun keskustassa bussin matkustajiin tulee eloa. Suuri osa mukana olevista toimittajista on virolaisia. Meitä suomalaisia on vain neljä, joista parilla jo valmiiksi pitkäaikaista Viro-kokemusta.
Kaikilla tuntuu olevan mielipide Võrun paraatipaikalla, luterilaisen kirkon ja Estonian tragedian muistomerkin eteen pystytetyistä uusista taideteoksista. Äänekkäimmin kuului paheksunta.
”Pilaavat koko aukion.” Vaikea ottaa kantaa, kun en tiedä miltä aukio on aiemmin näyttänyt. Nytkin ehdin vain vilaukselta nähdä jonkinlaisia metallikehikoita siellä täällä.
Bussi huristi ohi, sillä me olemme tutustumassa maatalouteen emmekä taideteoksiin.
Pari uutta kieltä reissulla tuli vastaan: võron, võrun ja samankaltainen setun tai seton kieli. Setua puhutaan Setumaan maakunnassa. Setun puhujat ovat uskonnoltaan ortodokseja ja setukaisia, eivät omasta mielestään virolaisia.
Võrut, võrot, setut ja setot heittävät iloisesti kuperkeikkaa tässäkin postauksessa. Syynä on se, että noiden kahden alkuperäiskielen, ja lisäksi viron ja suomen kielillä kielten nimet kirjoitetaan eri tavalla. Sitten on vielä tuo ”öö”.
Yrittäjä Inrek Elhilla on suurisuuntaisia suunnitelmia Siidrimõisan tilan suhteen. Aktiviteetteja, pop-up tapahtumia ja viiniä on tulossa ohjelmaan lähiaikoina.
Vierailumme aikana pihamaalla savuaa ’suitsulihat’, porsaanlihat. Omatekoinen jäätelö odottaa vitriinissä. Viiniä emme pääse maistelemaan, sille tapahtui jotain.
”Maku on oluen ja lihan väliltä”, nauraa Inrek pullottamoaan esitellessään.
Pop-up tapahtumista lisätietoa naamakirjassa www.facebook.com/siidrimoisa
Ei tule läheskään niin nälkä kun välillä vähän syö – Hämsa Kõrts
”Ruokaa tulee olla riittävästi, se ei saa loppua”, matkanjohtajamme Esta Frosch valistaa paikallista ajatusmaailmaa. Hämsa Kõrts – ravintolassa oli ruokaa riittämiin, jopa liikaa. Söimme ja söimme, eivätkä tarjoiluvadit tuntuneet vajentuneen lainkaan. Vatsaa yritimme vajentaa tuimalla (ei suolaisen synonyymi) ruokaryypyllä, jonka emäntä kaatoi litrojen kokoisesta pullosta. Pontikkaa sanoivat sen olevan. Sen verran vahvaa juoma oli, että voin kuvitella vatsaan joutuneiden possuvainaiden paenneen kiireesti kauemmas suolistoon. Tuli tilaa tuhdin kokoisille kakkupaloille.
Kysyin myöhemmin Estalta, mitä kaikelle ylimääräiselle ruoalle – sitähän jäi vaikka kuinka paljon – tapahtuu. Roskiin hän arveli sen menevän, sillä on niin paljon säännöksiä, jotka estävät hävikin jälkikäytön.
Viron vanhin siideritila – Siidrikoda Valkjärve
Bussista laskeutuessa silmäni haeskelevat 1800-luvun rakennusta, vähän kartanotyyppistä, mutta näen vain maansiirtokoneita ja kuoppia laatikkomaisen rakennuksen kupeessa. Siidrikodan siideritilan omistaja Sulev Nömmann johdattaa meidät takapihan kautta tuotantotiloihin. Myös siellä rakennustyöt ovat meneillään. Miljoonainvestointia toteutetaan.
Siidrikoda on perustettu vuonna 2011. Yllätys! Viron vanhin siideritila.
”Ei siitä ole kauaakaan, kun Virossa ei tiedetty siideristä mitään. Istutimme tuhansia omenapuita ja ihmiset pitivät meitä hulluina”, Sulev kertoo. Meneillään oleviin uudistuksiin investoidaan pari miljoonaa euroa. Toki tilalla valmisetaan muutakin kuin siideriä, muun muassa viinejä, hedelmäsoseita ja vuorikiipeilijöille tiivistevalmisteita. Hetkinen, vuorikiipeilijöille! Aika lättänää maastoa pitkin olemme tähän asti ajelleet.
”Menevät ulkomaille. Ei Virossa ole vuoria. Võrumaa korkein paikka on Iso Munamäki , eikä sekään kovin korkea ole, reilut 300 metriä merenpinnasta”, Sulev selventää.
Valmista varmaan tulee jollain aikataululla. Nyt näyttää vielä varsin keskeneräiseltä tuotantotilojen suhteen, mutta maistatushuone oli kunnossa.
Kolotsi vuohitila, Merle Leibur, Vana-Võrumaa, Viro
Kolotsi Talu -rakennukseen astuessani en oikein tiennyt mihin tulin. Sisäverannalla odotti pitkä rivi hollannikaita. Sisemmälle päästyäni edessä oli jonkinlainen kaupantiski, ovesta oikealla parisänky. Kokoonnuimme keittiöön, josta muoviseinän takana häämötti juustola.
Kolotsin tilan isännän, Mart Leiburin tilaesittelyn jälkeen ymmärsin, että Leiburin pariskunta eli unelmaansa. Molemmat olivat työskennelleet muualla mutta halusivat enemmän yhteistä aikaa ja luontoa ympärilleen. ”Eläkevirka” vuohitilan hoitajana mahdollistaa oman ruoan kasvattamisen. Maidosta tehdään juustoa, vuohta laitetaan lautaselle.
Kolotsin vuohitilalla voi käydä tutustumassa tilan arkeen ja ostaa juustoja. Esittelykierroksen minimiosallistujamäärä on kahdeksan henkilöä. Tila toimittaa juustoja ravintoloille ja muille yhteistyökumppaneille. Vuohia oli kiva katsella. Ne ilmaantuivat puskistaan, kun Marle esitti kutsuhuudon.
Piusa Ürgoru Holiday Center, Viro
Majoituimme Piusa-joen varrelle Piusa Ürgoru -lomakeskuksessa olevaan yhdeksän huoneen taloon. Saavuimme varmaan sen verran myöhässä, että henkilökunta oli jo puolitiessä kotiinsa, sillä opastus jäi vähänlaiseksi. Saimme sovittua huonejaon keskenämme – vastaanottaja ei ottanut mitään kantaa kuka mihinkin – ja niin illallispaikka kuin saunakin löytyivät. Ällistys oli melkoinen kun tajusin, että kyse on yhteissaunasta. Eikä siis mihinkään pyyhkeisiin kiedottuna. Ensimmäinen munasillaan juokseva virolainen kollega sai minut perääntymään. Saunasuomalainen, höh! En ottanut kuvia. Kamera siirtyy kuin vanhassa Suomi-filmissä maisemiin.
