Enpä olisi uskonut, että messupäivän jälkeen löydän itseni punavuorelaisesta yksityisasunnosta bongaamassa terskaa seinältä. Niin siinä kuitenkin kävi. Matkamessuilla ja etenkin oheisohjelmissa voi tapahtua mitä tahansa.
Sain kutsun Baskimaan matkailua edistävältä toimistolta. Kutsussa oli osoite, mutta ei hotellin tai muun julkisen toimijan nimeä. No, jäänyt varmaan pois vahingossa, ajattelin. Rämpiessäni lumihangessa kohti tapahtumapaikkaa, pian huomasin kynttilät ja kutsuvasti avoinna olevan oven. Porukkaa valui sisään, niin myös minä. Takki naulaan ja viinilasi kaulaan. Kyllä, kaulaan. Aivan mahtava keksintö tuo viinilasin ripustin. Bileissähän lasi tuppaa katoamaan aina. Näin säästyy isäntäväki tiskiltä ja ympäristö turhalta kuormitukselta.
Vaikka tilaisuus oli juuri käynnistynyt, pulina oli mahtava. Tilaa vaativana suomalaisena, vetäydyin väljimpään huoneista. Tutkin juuri mielenkiintoisen näköistä taulua, kun vierestäni kuului: ”Löydätkö siitä terskan?” Kysyjä saattoi olla asunnon omistaja, emäntä tai joku muu, sillä hälinässä oli vaikea kuulla, kuka kukin oli. Espanjalaiset eivät ole maanhiljaisia, eikä viini heitä siksi muuta. Suomalaisvieraatkin panivat parastaan saadakseen äänensä kuuluviin.
En löytänyt, vaikka kuinka tuijotin. Näin vain kaksi naista. Löydätkö sinä? Avustettuna löysin kyllä, aika vinkeä taulu. Kuva taulusta löytyy jäljempänä.
En tiedä, mistä herra Bilbao oli nämä mahtavat puitteet walking dinner -illalliselleen löytänyt. Asunnossa parveili laseineen ja lautasineen ainakin viisikymmentä vierasta. Perhon opiskelijat olivat näkyvässä roolissa illan järjestelyissä. Lasillisia ei laskettu – ei kertakaikkiaan pysynyt mukana – sillä joka siemaisun jälkeen ahkera opiskelija ilmaantui viereen täyttämään lasia.
Mitä sitten walking dinner sisälsi. Termi ”kävelevä illallinen” on minulle vieras. Kokkareiksi ensin uumoilin, mutta ehkäpä ruokalajit olivat tavallista kokkaritarjoomusta lähempänä illallista. Seisova pöytä ei olisi alkuunkaan ollut sopiva termi, sillä – no joo – pääosin ruokalajit kävelivät (Perhon opiskelijat) vieraan luokse.
Monen ruokalajin kohdalla iski ikävä Baskimaahan.
Niinkin yksinkertainen herkku kuin Etxebarri tyylin pintxo, anjovis leipäpedillä sai veden kielelle. Erinomainen alkupala, suolainen janogeneraattori. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta laitapa sama kotona purkkianjoviksesta. Hyvää sekin, mutta vasta nuo lihavat, pitkään öljyssä ja missä lie lionneet anjovisfileet tekevät oikeutta Baskiruoalle. Herra Bilbao kertoi, että raaka-aineet tuotiin tätä tilaisuutta varten Baskimaasta.
Hurjalta näyttävää mustekalaa kannattaa maistaa. Annoksen musta väri tulee mustekalan musteesta.
En ryhdy kommentoimaan kaikkia ruokalajeja, sanonpa vaan että hyviä olivat. Kaikki muu paitsi ”bacalao”, turska. Sitä en pysty syömään varmaan enää ikinä. En, vaikka tiedän sen olevan Iberian nimimaan maiden kansallisruokiin lukeutuva laji. Kävelin joitakin vuosia sitten Pyreneiltä Atlantille ja syön mieluummin kalaa kuin lihaa. Kahdeksansadan kilometrin vaeltaminen matka kesti kuukausia mikä tarkoittaa kohdallani noin 80 illallista. Aluksi söin iloisesti kaiken eteenituotavan kalan, mutta oli pitkä osuus, jolloin pikkukylien tarjonta rajoittui vain bacalaoon. Kiintiö täyttyi.
Herra Bilbao kertoi, että gastronomia on niin tärkeässä osassa baskien elämää, että kynnelle kykenevät ilmoittautuvat varhaisnuoruudessa ruokaklubeihin.
”Miehetkin. He pakenevat kokkaamaan keskenään ja syömään.” Ei ihme, että Michelin-ravintoloita riittää Baskimaalla.
Baskimaan menu
Näitä maistelimme illan aikana.
Appetizers
- Freshly oiled anchovies on a toast (Etxebarri style.)
Small salad with tuna chips, Biscayne fried vegetables and peppers
Basque sailors’ style mussels or spicy Biscayne sauce mussels
Hot soups and Casseroles
- Soft white beans with stewed vegetables with cockles and citrus flavoured vinaigrette of their own juices
- Braised wild mushrooms on forest floor scented potatoes
Fish and seafood
- Biscayne style fish
- Squid in its own black ink sauce
Meat
- Reindeer loin Carpaccio with Idiazabal cheese chips on wheat crusts
- Low temperature roasted pork belly with young green leaves and homemade piperade
Desserts
- Puff-pastry and custard cream tart.
- Glazed fruits with patxaran sauce.
- Idiazabal Cheese and jelly