Minimessujen antia

Siitä se alkaa työpäivä. Eilen käväisin kävellen Kokouspisteen Minimessuilla GLO Hotel Sellossa. Ihana ilma! Kivaa, että tuodaan matkailutietoa tänne Espooseen ja vielä kävelymatkan päähän.

Minimessut keskittyvät kokousmatkailutarjontaan. Levitin materiaalin pöydälle ja ryhdyn tutkimaan antia.

Leppävaaraan kävellessäni ohitin talviteloilla olevan Seikkailupuisto Huipun. Olen siitä monasti ennenkin kävellyt. Tähän mennessä aina ohi. Ehkäpä uskaltaudun luonnonpuihin rakennetuille kiipeilyradoille ensi kaudella.

”Turvavaljaissa siellä mennään. Kyllä  niihin aika nopeasti luottamus syntyi”, rohkaisi Huippua kokeillut Liisa, täti-ihminen, ehkä jopa mummo (Liisa ei nyt ota itseensä, nuorin tuntemani mummo on 38-vuotias). Huippu avataan pääsiäisenä. Kokousmatkailijoille on tarjolla paketti, jossa osa palveluista on GLOssa ja aktiviteettiosuus Huipussa.

Onko papua – hauis testiin

Minimessuilla heti oven suussa testattiin hauis. Laatalle seisomaan, tanko käteen, kädet kylkiin ja vetämään tankoa ylöspäin viiden sekunnin ajan.  4eventin mittari – ensin tietokoneelle syötettiin ikä ja sukupuoli – imarteli tuloksellaan. Hyvä. No mikä ettei, turhaan olisi sauvominen Santiagon teillä mennyt, ellei papua olisi löytynyt.

Oi niitä opiskeluaikoja

Jyväskylän Paviljongin kohdalla juttu lähti kertakaikkiaan rukkasesta. Suo anteeksi, Aapo, mummoilla on lupa muistella.  Eksyin opiskeluaikoihin. Silloin – muinoin – tulikasteena toimi pubikierros, jossa matkattiin loputtoman pitkää Jyväskylän keskustaa halkovaa katua pitkin Seminaarinmäeltä Tyhmäläntorille ja jokaisessa eteen osuneessa baarissa piti ottaa paukku. (En minä mutta ne muut!) Vähän samantapainen idea on yhä käytössä. Nykyään se kulkee nimellä Kauppakadun appro.

Sittemmin olen käynyt tekemässä juttua opiskelijaelämästä ja muustakin. Roikkunut valjaissa kosken päällä Jyväskylän lähistöllä, ajanut rallisimulaattorissa ja sen sellaista.

Tahkolla tapahtuu

Jukka Kuopiosta esitteli Tahkon suunnitelmia. Edellisestä ständistä viisastuneena, suljin tiukasti suuni. En kertonut viettämästäni villistä teiniajan kesästä Kuopiossa. Enkä siitäkään, että joitakin vuosia sitten kirjoitin juttua Romanttinen Kuopio Matkaan-lehteen.

Tuntuu, että Tahkolla tapahtuu. Keskustelussa vilahtelivat yhä lisääntyvät petipaikat, kilometrin mittaiset portaat jonnekin huipulle, josta sitten lasketaan köysirataa myöten alas. Kesällä muistaakseni pitäisi olla valmis. Huh! Mainitsen jo kolmannen kerran köysissä riippumisen tässä vaivaisessa, muutaman kappaleen blogipostauksessa. Taidan olla tietämättäni viehättynyt maanpinnan yläpuolen paikkoihin.

Suomalaista taidetta

No, välillä taidetta. Suomi 100 -ohjelmassa mukana oleva Majvikin taidekierros voisi olla mukavaa kevytohjelmaa pikkuporukoille. Siinä tutustutaan jugendlinnaan ja linnan suomalaiseen taiteeseen. Kovin ylös ei tarvitse kavuta, alkuperäisteoksia on kahdessa kerroksessa.  Puhvetin antimet kuuluvat 37 egen/henkilö hintaan. Kymmenen porukka tarvitaan vähintään.

Liikuntaa mummoille ja muillekin

Kouvolan osastolla keskustelimme liikunnallisista mummoilureissuista, siis sellaisista, joissa patikoidaan ja nautitaan palveluista – ei mitään kolmiokeittimellä itsetehtyjä pussimuonia, vaan kunnon safkaa lautaselta viineineen päivineen. Niitä on kaiketi tarjolla, sillä onhan heillä hieno Repoveden kansallispuisto. Täytyypä tsekata jossain sopivassa välissä.

Lapissa Bulevardilla

Laplands Hotels avaa Bulevardilla hotellin vuonna 2018. Silloin varmaan viimeisimmätkin Helsinkiin saapuvat aasialaiset luulevat olevansa Lapissa. Huoneet harmonisen värisiä, seinillä poronsarvia, Lappi-ruokaa ravintolassa.

Tanssahdellen Tallinnaan

Päästiinhän sitä asiaan. Mummon nuoruudessa tanssitaito kuului yleisivistykseen (vaikka diskotanssi olikin suosikkini ja on yhä).

Suomessa tanssipaikat hiipuvat kaupunkien katukuvista. Tanssinhaluisten täytyy suunnata maalle tai merelle. Lavatansseja ja ravintolatanssien viimeisiä mohikaaneja saa hakea kaukaa kehä kolmosen ulkopuolelta. Merelläkin tuntuvat satsaavan muuhun viihteeseen.

Mutta minulle kerrottiin, että sekä Eckerö Linen vuoroilla että Tallinkin 22 tunnin huviristeilyllä tanssitaan. Eckerön tanssit ovat tuttuja mutta täytyypä lähteä kokemaan mikä meno Tallinkilla.