Roberto huhuili pihatöidensä parista. Tästä saat kauniin kukan hattuusi. Vaihdoin mielelläni tien poskesta keräämämme nuokkuvat kukat Roberton keltaiseen kaunokaiseen.
Sepraoyon albergue ammotti tyhjyyttään kun saavuimme. Samoin kylän raitti. Kauppaakaan ei näkynyt, ravintolasta puhumattakaan. Mutta mikä palvelu! Kauppa-auto. Sillä toimitettiin ruokaa peregrinoille uinuvaan kylään, jossa oli albergue ja energinen hospitalero. Hän asui muutaman talon päässä alberguesta ja kipitti kotinsa ja alberguen väliä milloin milläkin asialla.
Seuraksemme saimme kaksi espanjalaista ja yhden belgialaisen.
Taas kerran jouduimme köökkihommiin. Pussikeittoa ja linssimuhennosta. Punkkuakin myytiin kauppa-autossa.
Mukava huomata, että vaellus sujuu ajoittaisista takaikskuista huolimatta.
Saan myös tietoa samalla matkakumppaninisi vaiheista useammin, kun ei Wifiä ole joka paikassa tarjolla.
Vamos! – a la Santiago de Compost
ela…
Huomenna eteenpäin.
Anteeksi pari pianovihrettä! (Yhdysssana lainattu Sirkalta 😉