Trinidad de Arressa epäröin sillan kupeessa, sillä nyt täytyisi löytyä työskentelymahdollisuudet. Hermano Martin saa houkuteltua minut sisään refugioonsa mahtipontisella myyntipuheellaan. Eikä hän suotta ole ylpeä tiluksista.
”Ette ole ensimmäinen joka täällä yöpyy. Täällä on majoitettu peregrinoja jo 1200-luvulta alkaen.”
Paikka tihkuu perinteitä ja ajan patinaa. Punkkani sijaitsee entisessä pyhiinvaeltajien sairaalassa. Refugion yhteydessä on myös 1150-luvulta oleva kirkko, jossa Hermano Martin iltaisin lähettää vaeltajia seuraavan päivän matkalle värikkäin sanankääntein. Todellinen tarinaniskijä.
Päätän jäädä toiseksi yöksi, sillä löysin kylältä kirjaston, jossa pelit ja vehkeet ovat viimeisen päälle. Minikannettavalla selviää hyvin sähköposteista ja sen sellaisesta, mutta suuri ruutu auttaa monissa touhuissa.
Txocu-ravintolaa en voi suositella. Peregrino menu oli halpa, mutta ruoka jäi lautaselle suurimmaksi osaksi. Ympäristökin muovisen epämiellyttävä.
Aamulla kaivoin koneeni esiin kun muut lähtivät jatkamaan matkaa. Kauaa en ehtinyt työskennellä kun porakone jyrähti käyntiin seinän takana – remonttireissu tämäkin. Vehreältä sisäpihalta löytyi kuitenkin rauhallinen paikka ja pääsin käsiksi työntekoon.