14-15.7. Iseo
Järvenrannan maisemat ovat kuin postikortista. Uimaan ei pääse aivan keskustassa, toki uimaranta varmaan on jossain.
Suomalaisiin käytäntöihin verrattuna Italiassa turisti ryöstetään pienissä erin: moottoritiemaksut, rantamaksut, vessamaksut, pöydän kattamismaksut ynnä muut. Kukkaro auki saa olla koko ajan. Suomi uutisoitiin kalleimpana euromaana vastikään mikä varmaan tarkoittaa sitä että kukkaro tyhjennetään kerralla.
Kun olemme syömässä, nousee yhtäkkinen myrsky. Ravintolassa syntyy riitaa kun asiakas ei suostu sisätiloihin seurueensa kanssa ja omistaja pelkää myrskyn tuhoavan 5000 euron aurinkovarjot.
Hotel Arianna, majoitus. Nyt on tottuminen makeaan aamun aloitukseen, sillä ollaan Italiassa. Hilloja, kakkuja ja croissanteja maitokahvilla höystettynä aamiaisella.
15-17.7. Borgosesia ja läheisessa pikkukaupungissa Varallossa
Moottoritieltä ei meinannut löytyä ulostuloa Borgosesiaan. Viimeisin kolmesta vaihtoehdosta löydettiin ja oli pakko ajaa takaisinpäin. Vaikea huomata kun on kaupungin nimi – itään – länteen ja vaikka minne. Jossain varmaan seisoo pienellä lähikaupungit. Pitää seurata myös asfalttiin kirjoitettuja opasteita. Epäilen että näin asfaltissa kohteen jota haimme.
Tuttavamme ovat muuttaneet. Edesmenneen isoäidin talo on saanut uuden, modernin valkoisen ilmeen. Aurinkoverhot hurahtelevat eteen ja pois napin painalluksella. Valvontakamerasta näkee sisään pyrkivät.
Pitää kuulemma olla tarkkana. Naapuri luopui emuistaan kun niitä varastettiin niin usein. Kalliit linnut kelpaavat varkaille.
Varallossa meneillää ALBA-juhlat: musiikkia ja katukauppoja ja ruokaa.
Calabria on lakritsimaa – mitäh? |
Keinokukkia ja kaikkea motoroiduista sängyistä ompelutarvikkeisiin löytyy italialaisilta markkinoilta. |
Kampaajalle kaunistautumaan
Välineet nahkapussukassa |
Oikeiden mittasuhteiden löytämisesksi, välillä noustaan pystyyn hiustenleikkauksen aikana. |
Mummosta tulee Nonna italiana |
17-18.7. Cannero Riviera
Casa Banana, majoitus
Pieni, noin tuhannen asukkaan Cannero Riviera sijaitsee joen suulla. Hiljaisuutta kaipaavan saattaa päiväsaikaan säikyttää kirkonkellojen kumahdus kapeilla mukulakivikujilla. Ne vaikenevat kuitenkin yön ajaksi. Valtatie ohittaa kylän sen verran etäältä, että moottorien äänet eivät häiritse.
”Tänne tullaan nukkumaan”, nauraa lähes tyhjää baaria pitävä baarimikko. ”Diskoa kaipaavat menevät Verbanoon tai Cannabioon.”
Illalla rantabulevardilla vaeltaessa huomaa, että paikka on mitä romanttisin. Valaisimet luovat varjojaan järven pintaan ja huviloiden ääriviivat loistavat tummaa taivasta vastaan. Parkissa näkyy auton sisällä häärekvisiittaa. Paikka on kuin luotu kahdenkeskiseen kuherteluun.
Päiväsaikaan kujille ilmaantuvat maastokengät. Lähiympäristön vaellusreitit vetävät väkeä. Meille suomalaisille tutut kävelysauvat suihkivat . Eri pituisia ja vaikeusasteisia sauvakävelylenkkejä löytyy ”Nordic Walking” puistosta ja lähikukkuloilta.