Mitä Albaniassa syödään? Sitä on kysytty matkani jälkeen monesti. En tunne olevani asiantuntija, sillä Albanian kokemukseni liittyvät vain lyhyeen oleskeluun Tiranassa. Olen ymmärtänyt, että vuoristokylissä syödään lihaisammin kuin rantakohteissa. Lienee selvää. Lampaat ovat vuoristossa lähempänä kuin kalat. Ja varmaan ilman lämpötilallakin on tekemistä asian kanssa. Vähemmän lämpöä, tukevampaa ravintoa.
Jos jotain yleistä matkailijoiden osalta sanoisin, niin luulen, että kukaan ei lähde Albaniasta kotimatkalle ilman että olisi syönyt byrek-piirakkaa jossain muodossa. Byrek valmistetaan filotaikinasta ja välissä on jauhelihaa, juustoa tai pinaattia. Ehkä on muitakin täytteitä, mutta nämä tulivat vastaani. Maukas piirakka, hyvä välipala.
Ainakin Tiranassa löytyi hyvin ravintoloita kaltaiselleni kasvis-kala-painotteista ruokaa arvostavalle. Italiasta ja Kreikasta tuttuja ruokalajeja – hieman vaikeammin hahmotettavilla nimillä kylläkin – löytyi paljon.
Italian läheisyydestä ja yhteisestä monivaiheisesta historiasta johtunee, että pitserioita ja italialaisia ravintoloita on paljon. Italian kieli ja keittiö tulivat albanialaisille tutuiksi kommunismin aikana, sillä monet katselivat salaa Italian televisiota. Vähän samaan tapaan kuin virolaiset oppivat suomen kieltä aikoinaan Suomen televisiota salaa katsellen.
Vaikka Albanian pääuskonto on islam, se ei juurikaan näy matkailijalle. Sianlihaa on saatavilla, samoin kuin alkoholia. Raki tuntuu olevan ”kova sana”.
Viiden päivän Tiranan vierailullani söin useassa eri ravintolassa. Mainitsen tässä muutamia mieleen jääneitä.
Restorant Kapiten Mir Zoti
Kapiten Mir Zoti sijaitsee hieman syrjemmällä keskustasta, Tiranan tekojärven tietämillä, lähellä Golden Flower -hotellia, johon olin majoittunut.
Etsiessäni Kapiten Mir Zotia tulin taas kertaalleen huomanneeksi, miten ystävällisiä paikalliset ovat. Poikkeuksena muutama lentokentällä työskentelevä, jotka tuntuivat ärähtelevän, kun etsin kateissa olevaa matkalaukkuani.
Kapiten Mir Zotiin mennessä jouduin kolmeen suuntaan erkanevaan risteykseen enkä tiennyt mikä niistä kolmesta tiestä pitäisi valita. Kysyin risteysalueella ravintolan terassilla kahvia hörppivältä mieheltä. Tulkitsin ilmeisesti hänen sanomansa väärin, kun kohta kuulin juoksuasekeleita takaani. Mies oli jättänyt kahvinsa niille sijoilleen ja pinkoi perääni. Sai minut oikealle tielle ja palasi kahvinsa ääreen.
Kapiten Mir Zotissa oli kiva tunnelma. Sen verran englannin kieltä osaavia tarjoilijoita löytyi, että saivat ruuat selitettyä. Kävin siellä kahdesti. Tässä lautasellani on meriahventa. Toisessa äyriäiskeittoa.
Mizumi Sushi
Pikkunälkä iski, kun kiersin Tiranan tekojärven ja löysin lähistöltä japanilaisen ravintolan Mizumi Sushin. Sushia sieltä sai, mutta myös sillä hetkellä pikkunälkääni sopivan salaatin.
Kripë Dhe Piper
Monesti on vaikeaa sovittaa kahta ateriaa aktiiviseen päivään, erityisesti jos on syönyt runsaan aamiaisen. Lounas tuppaa siirtymään, mutta illallista ei jaksa odottaa, jotain on syötävä ja myöhäinen lounas tuuppaa illallisen nukkumaanmenoaikaan.
Olisin toivonut olevani enemmän nälkäinen, kun astelin Kripë Dhe Piper -ravintolaan. Houkuttelevan näköisiä annoksia, mutta vain salaatti mahtui.
Vila Ferdinand
Perinteinen ravintola, Vila Ferdinand löytyy läheltä Skanderbegin aukiota.
Vila Ferdinandissa maistelin pispiliä. Maukasta ja mehevää! Se on aiemmin mainisemani byrekin kaltainen leivonnainen, mutta taikina eroaa. Pispiliin ei käytetä filotaikinaa, vaan se tehdään maissijauhosta. Sopii siis myös gluteenittomaan ruokavalioon (keliaakikon kannattaa kuitenkin tarkistaa, etteivät ole lisänneet vehnää). Perinteistä maalaisruokaa, kuulemma.
Maistoin myös patamaista ruokaa ”Fasule të zeza me salsiçe”. Se on albaniaa ja tarkoittaa ”mustapapuja makkaran kanssa”
Keramiikka-astiassa tarjoiltiin ”Tavë dheu” Tiranan seudun perinneruokaa. Se ruoka sisälsi vasikanlihaa.
Millennium Garden
Bunk’Art 2 bunkkerimuseon lähellä sijaitsee Millennium Garden (Rruga Murat Toptani, Tirana). Keitolla käväisin. Olisi maistunut ravintolassa oleskeleville lukuisille kissoillekin.
N’Mes terassilla
N’Mes terassilla oli kiva katsella kulkijoita.
Tässä vaiheessa sain lounasseuraa, sillä norjalaisryhmä,johon olin liittymässä, oli juuri saapunut Albaniaan. He olivat nälkäisiä tuntien matkustamisen jälkeen. Itse söin erinomaisen fetasalaatin. Norjalaisten lautasilla oli tukevampaa ruokaa, joka hävisi kehujen myötä.
Tästä alkoi yhteinen pr-matka norjalaisten kanssa kohti Pohjois-Makedoniaa. Tarina jatkuu. Pysy mukana!