Vietin Tiranassa viisi päivää. Vaikka ensimmäinen päivä menikin välttämättömyysostoksia tehdessä, jäi silti aikaa riittävästi tarkastella paikallista menoa ja käydä nähtävyyksissä. Tein laajan kävelykierroksen kaupungissa jo siksikin, että hotellini sijaitsi kolmen kilometrin päässä Skanderbegin aukiosta, Tiranan keskustasta.
Tiranaa voi tutkiskella ylhäältä Pyramidin päältä ja maan alla bunkkerissa. Mutta jos odotat löytäväsi keskiaikaisen linnan, Tirana Castle saattaa yllättää. Nykyisin kyse on lähinnä historiallisesta muurialueesta, jonka sisällä toimii ravintoloita, kahviloita ja pieniä liikkeitä.
Tiranan paraatipaikka – Skanderbegin aukio
Skanderbegin aukio on Tiranan pääaukio. Se on nimetty Albanian kansallissankarin Gjergj Kastrioti Skanderbegin mukaan. Kansallissankarin ratsastajapatsas koristaa aukiota. Skanderbegin patsas paljastettiin vuonna 1968, jolloin tuli kuluneeksi 500 vuotta Albanian kansallissankarin kuolemasta. Aukiolla on ollut myös Josif Stalinin patsas, joka poistettiin kommunistihallinnon kaaduttua 1990-luvun alussa.
Aukio näyttää kaarevapintaiselta. Sitä se ei varmaan ole, silmä narraa. Aukion kiviaines on tuotu eri puolilta Albaniaa.
Aukion ympärillä on muun muassa kansallismuseo, oopperatalo ja Et’hem Beyn moskeija.
Kello neljän aikaan iltapäivällä moskeijan rukouskutsu kilvoitteli kirkonkellojen kuminan kanssa. Kirkon ja moskeijan välillä ei ole montaa sataa metriä.
.
Äiti Teresa
Tiranaa kiertäessä huomaa nopeasti, kuinka tärkeä hahmo Äiti Teresa on albaaneille. Hänen nimensä on annettu aukiolle, kadulle ja oppilaitoksille.
Vaikka Äiti Teresa syntyi nykyisen Pohjois-Makedonian puolella Skopjessa, hänen perheensä oli albaanitaustainen, mistä syystä häntä pidetään Albaniassa kansallisena merkkihenkilönä.
Kommunistidiktaattori ja amerikkalaisravintola nokakkain
Bllokun hienostoalueella sijaitsee diktaattori Enver Hoxhan entinen huvila. Alue oli Hoxhan aikaan eliittialue, jonne tavallisilla albaaneilla ei ollut pääsyä. Nykyään Blloku on trendikäs kaupunginosa, jossa on paljon kahviloita ja ravintoloita.
Hassu yksityiskohta. Vastapäätä Hoxhan huvilaa on nykyään KFC-ravintolaketjun ravintola. Mitähän Hoxha, kaiken amerikkalaisuuden suuri vastustaja ajattelisi, jos tietäisi.
Berliinin muurin palanen
Albanian kommunistisen ajan eristystä, valvontaa ja vainoja kuvaava muistomerkkikokonaisuus löytyy läheltä Hoxhan entistä kotia.
Berliinin hallinto lahjoitti Tiranalle kuvassa olevan palasen Berliinin muuria. Vieressä on albanialainen bunkkeri ja Spaçin pakkotyöleirin betonirakenteita.
Bunk’Art-museo
Albaniassa bunkkereita on siellä täällä, satoja tuhansia. Diktaattori Enver Hoxha pelkäsi ulkovaltojen hyökkäystä ja rakennutti bunkkereita 1960-1980 -luvuilla.
Bunk’Art-museon seinätekstissä bunkkereiden määrän kerrotaan olevan 175 000. Lukumäärästä kiistelllään. Lähteestä riippuen luvut vaihtelevat noin 170 000-750 000.
Osaa bunkkereista käytetään yhä, käyttötapoja on monia. Jotkut toimivat museoina kuten tämä suuremmassa bunkkerikompleksissa oleva Tiranan Bunk’Art-museo. Myöhemmin matkalla Ochrid-järvelle vilahti bunkkeri, josta oli tehty yleisövessa. Yhdessä kuvassa näin bunkkerista tehdyn koirankopin. Bunkkereita käytetään myös varastoina ja suojina. Jotkut ovat vaan muistona menneestä.
Naisten museo – Women’s Museum Albania (Muzeu i Gruas, MiG).
Tiranassa lymyää mielenkiintoinen museo, Naisten museo MiG. Se sijaitsee keskustassa Rruga Shyqyri Bërxollin kadulla, kerrostalon neljännessä kerroksessa.
Alakerran ulko-oven summeri jäi minulta huomaamatta, mutta kolkuteltuani aikani neljännen kerroksen ovea, se avautui ja Elsa Ballauri antautui esittelemään esineistöä. Hän on museon perustaja, ihmisoikeusaktivisti, toimittaja ja keräilijä.
Elsa Ballauri halusi tallentaa naisten osuutta Albanian historiasta. Se jää usein historian merkkihenkilöiden jalkoihin. Unohdetaan naisten kohtalot.
Monet esineistä ovat häneltä tai hänen lähipiiristään kerättyjä. Esillä on vaatteita, koruja, valokuvia, sanomalehtiä ja arkisia esineitä ja historiaa valottavia asiakirjoja tarinoineen. Kommunismin aika on tietysti kiinnostava ja se suorastaan tulvii vastaan heti kun astuu museoon sisään. Edessä on kuvagalleria naisista, jotka joutuivat Enver Hoxhan diktatuurin aikana poliittisista syistä vainotuiksi, vangituiksi tai jopa teloitetuiksi.
Pyramidin päältä hyvät näkymät
Pyramidin muotoinen rakennus valmistui vuonna 1988 ylistämään diktaattori Enver Hoxhaa, joka oli kuollut muutamia vuosia aiemmin.
Kun kommunismi romahti, merkitys muuttui. Pyramidi toimi monissa eri tarkoituksissa kuten esimerkiksi konferenssikeskuksena. Viime vuosina rakennus on kunnostettu ja nykyään se toimii nuorten, opiskelijoiden ja teknologia-alan yritysten kohtaamispaikkana sekä koulutus- ja tapahtumakeskuksena.
Muutamia vuosia sitten Pyramidi sai portaat. Kun jaksaa kivuta 115 porrasta, palkintona on avarat näköalat Tiranan kaupunkiin.
Ylikuormitetulla Vlora-rahtilaivalla etsimään parempaa tulevaisuutta
Sain kuulla useaan kertaan1990-luvun pakolaisvirroista. Niihin viitattiin sekä oppaiden että paikallisten puheissa.
Tässä minulle esitellään kännykän kuvaa, jossa näkyy rahtilaiva Vlora. Sen kyytiin pyrki arvioiden mukaan kymmenen-kaksikymmentä tuhatta albanialaista elokuussa 1991. He pakenivat poliittista sekasortoa ja taloutensa romahtamista. Laiva oli matkalla Italiaan, Bariin.
Kovin hyvin ei pakolaisille käynyt. Merimatka ylikuormitetussa laivassa oli hengenvaarallinen. Barissa useimmat sijoitettiin väliaikaisesti kaupungin stadionille, minkä jälkeen valtaosa palautettiin Albaniaan.
Flamingo mielenosoitus pääministerin talon edessä
Pääministerin virka-asunnon läheisyydessä näkyi Flamingo-liikkeen mielenosoitus. Olin Tiranassa syyskuun loppupuolella, jolloin mielenosoitukset olivat melko rauhanomaisia. Paikalliset arvioivat, että väki lisääntyy ja mielenosoitukset muuttuvat rajummiksi, kun ihmiset palaavat arkeensa lomakausien jälkeen. Siitä olemme jo saaneet kuulla uutisoinneissa.
Protestoijien kylteissä luki ’Albania is not for sale’. Iskulause viittaa huoleen Albanian rannikkoalueiden rakentamisesta, matkailuinvestoinneista sekä luonnonsuojelualueiden tulevaisuudesta. Flamingo on ympäristönsuojelua korostavan kansalaisliikkeen symboli.
Tässä lyhyesti, mutta lisää Flamingosta voi lukea vaikkapa
Tirana Photo Festival
Kävipä tuuri. Vierailuni aikaan Tiranassa oli meneillään vuosittainen Tirana Photo Festival. Pääsin kurkkaamaan kilpailukuvien parhaimmistoa ja seuraamaan voittajien palkitsemista. Kilpailuun osallistui 200 valokuvaajaa 12 maasta.
Hieman vaikeaa seremoniaa oli seurata, sillä juonto käytiin albaniaksi.
Vuoden 2026 teemana oli ”Offline” (Life Beyond the Screen), ja tässä voittajakuva Vaster Dhiman (Winning photo: parents offline)
Lue myös artikkeli Ensikosketus Albaniaan