Käväisin Joensuussa. Osallistuin Ympäristötoimittajat ry:n jäsenille suunnattuun opintomatkaan. Neljä päivää ja paljon mielenkiintoista asiaa, ihan yleissivistävässäkin mielessä.
Opintomatkan aikana tapasimme niin alan harjoitelijoita kuin väitöskirjatutkijoita. Ja kaikkea siltä väliltä. Avauskuvassa Mummon kanssa pari Joensuun velhoakatemian jäsentä. Velhot pitivät velhokokousta paikallisessa baarissa. Porukka koostui eri alojen opiskelijoista.
Lykynlammen virkistysalue – latuja, laavuja ja ulkoilureittejä
Ensimmäinen kohde oli Lykynlampi, joka on paikallisille tärkeä lähiluontokohde. Sen metsiin suunnitellut hakkuut ovat herättäneet viime vuosina voimakasta vastustusta. Niistä tietenkin kuulimme Laureilta – toinen Lauri oli yrittäjä Lauri Kontkanen ja toinen toimitusjohtaja Lauri Smolander.
Mielenkiinnon kohteena oli myös mahlasammio, joka on nyt uusiokäytössä paljuna. Jatkuva kierto lähdepohjaisen lammen pohjasta.
Kahden perhosrysän tarkastus
Illemmalla ohjelma jatkui yöperhosten parissa. Hyönteistutkija Mika Pajari esitteli perhosten syöttö- ja valorysien sisällöt.
Pitkärannan lintutornilla Kontiolahden Siprissä (noin 20 km Joensuusta)
Toinen päivä käynnistyi Pitkärannan lintutornilla. Tornista näkyy Pielisjoen laajentumaa ja avosuota.
Jotkut bongasivat kana- ja tuulihaukan, parven metsähanhia ja joukon sorsalintuja, jotka olivat niin etäällä, ettei lajeja pystynyt hahmottamaan ilman kaukoputkea.
Kaikenlaista hauskaa ehdimme tornin korkeuksissa mietiskellä, kuten sitä miten vaikkapa lintujen suomenkieliset nimet on keksitty. On olemassa sellainenkin kuin sihteerilintu.
Äkämäkätkökääriäinen –Ei lintu, vaan pikkuperhonen. Varmasti haasteellinen nimi. Kuka lie keksinyt.
Rahkasammalen kasvatuskokeilukosteikolla Kyyrönsuolla
Iltapäivä kului Kyyrönsuon rahkasammalen kasvatuskokeilukosteikolla. Tutkija Teemu Tahvanainen esitteli suon kymmentuhatvuotista historiaa ”Itä-Suomen yliopiston suoekologian auditoriossa” 🙂
Kiinnostava energia- ja maankäytön kehityskohde. Mielenkiintoista nähdä, millainen tulevaisuus alueelle rakentuu.
Kodassa Utransaarella
Kolmantena päivänä söimme nuotioeväitä ja kuulimme Pohjois-Karjalan biosfäärialueen kuulumisia Utransaaren kodalla.
Niko Nesterinen, väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistolta, pohti kestävyyden käsitettä.
”Se on jatkuvasti liikkuva maali, koko ajan muuttuvassa toimintaympäristössä.” Olipa hyvä kiteytys.
Keltainen talo
Utransaarelta siirryimme Joensuun keskustaan, Keltaiseen taloon, jossa tapaaminen ympäristökulttuuritutkijoiden kanssa. Mukana olivat Pertti Rannikko, Ari Lehtinen, Irmeli Mustalahti, Juhana Venäläinen ja Maija Kuivalainen. Vilkas keskustelutilaisuushan siitä tuli.
Lintujen rengastusta Höytiäisen kanavan lintuasemalla
Neljäs päivä ja opintomatkan ehdoton huippukohta. Pääsimme seuraamaan lintujen rengastusta Höytiäisen kanavan lintuasemalla. En ole aiemmin ollut mukana vastaavassa.
Lintuasemalla oli myös yleisöpäivä samaan aikaan. Varmaan niitä järjestetään muulloinkin. Tämä yleisöpäivä tai oikeastaan aamu oli sunnuntaina 13.9.2026.
Joensuun kaupunkikierros matkatavaroita kantaen tai vetäen
Sattuipa hyvin niille, joiden juna lähti vasta iltakuudelta, sillä Taidekeskus Ahjossa oli ympäristötaiteen näyttely, Sinne suuntasimme kapsäkkeinemme. Miksi niin?
Siksi, koska Joensuun asemalla ei ole matkatavarasäilytystä. Tämä tuli yllätyksenä, olimme jo kirjautuneet ulos itsepalveluhostellista.
Vielä ennen junaan astumista kävimme Ilosaaressa runonlaulajaa tapaamassa. Siellä se Miihkali Arhippaisen patsasteli.
Kyllähän me syötiinkin
Yövyimme Joensuun keskustassa 1849 rakennetussa Johanssonin talossa, joka nykyään toimii hostellina. Johanssonin talossa on useita keittiöitä, joista suurimpaan perustimme puurobaarin. Aamiaisaineksia hankimme läheisestä marketista.
Jätteiden lajittelua, siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme, ei ollut, niinpä porukan aktiivit perustivat sellaisen. Lippulappuliimaa jäteastian kylkeen ja jäsenemme Seppo vei lajitellut pussit jäteasemalle.
Joensuun kaupunki tarjosi illallisen ja alueen kuulumisia Local Bistrossa. Ympäristötoimittajat vuorostaan tarjosivat illallisen paikallisille toimijoille Pizzeria Roihussa. Muikkupitsa oli yllätys.
Oli meillä reissu! Asiapitoista yleisöillemme, kommelluksiakin kerrottavaksi jälkipolville.
