Visit Tallinn -matkailuorganisaation lehdistömatkalla tutustuimme kolmeen Tallinnan kohteeseen. Käväisimme maistelemassa oluita Põhjalan panimossa, lounaalla Nomadessa ja aikamatkalla Kaupunkielämän museossa. Kaikki kohteet sijaitsevat lähellä satamaa. Põhjalan panimo kauimpana, reilun parin kilometrin päässä.
Oluiden maistelua Noblessnerin alueella sijaitsevassa Põhjalan panimossa
Miltä tuntuisi aloittaa päivä oluella? Tai hörpätä olutta kesken juoksulenkin. Niille, jotka pitävät oluen mausta, löytyy vaihtoehto vedelle, Treeninglaager.
Põhjalan panimo oli lehdistömatkan ensimmäinen kohde heti laivalta rantautumisen jälkeen. Kun näin Treeninglaager-tölkin, luulin nähneeni nimen väärin, mutta ei, Treeninglaager siinä luki. Tarkemmin tutkailtuna alkoholitonta olutta, urheilujuomaa, vai pitäisikö sanoa urheiluolutta. Ei oikein kieli taivu tuohon.
Noblessner on entinen telakka- ja teollisuusalue. Nykyään se on Tallinnan trendikäs kaupunginosa, meren rannalla. Ravintoloiden ja design-myymälöiden seasta löytyy Põhjalan panimo. Panimo toimii entiseen sukellusvenetehtaaseen kunnostetuissa tiloissa.
Põhjalan panimo on yksi Viron pienpanimopioneereista, perustettu vuonna 2011. Kuten panimoissa on nykyään tavallista, niin myös Põhjalan panimolla on kauppa- ja maistelutila, Põhjala Tap Room.
Laajahkosta tuotevalikoimasta löytyy oluita nollasta prosentista, taisi olla kahteentoista prossaan. Sitä naureskellaan, että suomalainen katsoo aina oluen prosentit ensin ja päättää sitten. Se on tärkeä tieto. Kokeilepa juoda saunassa 8 % olutta! Me kuitenkin olemme saunakansaa.
Erkki Tero toimi olutoppaanamme. Hän maistatti ja kierrätti panimon puolella.
”Rauhallisia oluita tynnyreissä. Vaikka oluet kuohuvat, tynnyreitä ei pyöritetä, kuten samppanjaa valmistettaessa.”
Koska Erkki hoitaa myös panimon kasveja, saimme ei-niin-viherpeukalolle oivan vinkin: kasvit viihtyvät oluttynnyreissä, jostain syystä. Minullakin on siis mahdollisuus. Hankin vain tynnyrin, sahaan puoliksi ja laitan kasveja kasvamaan. Hups! Mikä suksee!
Lounas ravintola Nomadessa Rotermannin korttelissa
Jos listalla on angersäga, catfish. Se ei ole kissakalaa, vaan jättikonnamonnia. Sen opin ravintola Nomadessa.
Modernilta näyttävä Nomade sijaitsee Tallinnan sataman ja vanhan kaupungin välissä, Rotermannin korttelissa.
Rotermannin alue on muuttanut muotoaan viime vuosikymmeninä. Se on entinen 1800-luvun teollisuusalue, jonka moni päiväristeilijä aikoinaan ohitti suunnatessaan vanhan kaupungin rientoihin. Nykyään Rotermannin korttelissa on runsaasti ravintoloita ja muuta mielenkiintoista tarjontaa matkailijoille, muun muassa taidemuseo PoCo.
Lue aiemmasta Tallinnan päiväohjelmastani ja PoCo-taidemuseosta
Nomade-ravintolaa pyörittää omistajarouva Terje Lindau ja poikansa Kristjan Kuumin kanssa.
Kaupunkielämän museo – aikamatka arkeen
Lounaan jälkeen suuntana oli Tallinnan vanhakaupunki, jossa sijaitsee Kaupunkielämän museo (Vene 17). Museo on jäänyt minulta ja varmaan monelta muultakin Tallinnan kävijältä huomaamatta. Se sijaitsee vanhan kaupungin ytimessä keskiaikaisessa kauppiastalossa. Tässä varakkaan kauppiaan kodissa on kerroksia, huoneita huoneiden perään, kapeita rappukäytäviä ylös, alas.
Museo on kokenut muodonmuutoksen. Se oli remontissa lähes koko viime vuoden ja avattiin uudistettuna viime marraskuussa. Museo esittelee nyt uudenlaisin, tarinallisin keinoin tallinnalaisten arkea kautta vuosisatojen.
Saimme oppaaksemme virolaisen kuuluisuuden, Röövel Ööbik -yhtyeen laulajan Tõnu Pedarun, joka veti opastuskierroksen omalla omintakeisella tavallaan. Hän on myös kuratoinut näyttelyt.
Alimmaisessa kerroksessa on esillä laaja astiakokoelma. Lisäksi museossa on kaksi muuta näyttelyä:
“Lyndanise – Reval – Tallinna” (kaupunkielämä vuosisatojen läpi)
“Rikkaat ja kauniit” (Mustapäiden veljeskunta)
Mustapäät on keskiajalla toiminut nuorten, naimattomien kauppiaiden veljeskunta. He kävivät kauppaa, juhlivat, mutta myös puolustivat kaupunkia. Näyttelyn osallistaviin osioihin kuului mahdollisuus ampua virtuaalisella jousipyssyllä lintuja. Kokeilin minäkin ja osuin. Toinen – hieman miehisempi – oli vaimon valintaleikki. Kiva sitäkin oli kokeilla, vaikka itselleni vaimon valinta ei ollut se juttu.
