Etelä-Pohjanmaan lakeuksien maalarina tunnettu Eero Nelimarkka (1891–1977) on maalannut tuhansia teoksia. Toki hän on maalannut muutakin kuin eteläpohjanmaalaisia maisemia, kuten laajan kokoelman henkilö- ja omakuvia sekä kaupunkikuvia Helsingistä ja eri puolilta maailmaa.
Perjantaina 13.3. Ateneumissa avautuvassa näyttelyssä reilut 200 teosta.
Näyttelyn yhteydessä Eero Nelimarkan elämästä kertovassa näyttelyluettelossa valotetaan hänen taustojaan ja uraansa. Teoksen on toimittanut Ateneumin intendentti Marja Lahelma.
Eero oli lähtöisin vaatimattomista oloista, vaasalaisen pyykinpesijän poika. Hän kouluttautui kondiittoriksi, mutta veri veti kuitenkin taiteen pariin.
Eero oli perhekeskeinen. Saima ja muut perheenjäsenet olivat useasti mallina. Taiteilijan kutsumus ja uskonnollinen maailmankatsomus aiheuttivat paineita ja jonkin vuoden Saima ja Eero asuivat erillään. Vuonna 1925 Saima muutti entiseen kotitaloonsa lasten kanssa. Vuonna 1933 Eero sai Lallukan taiteilijakodista ateljeen. Muutamia vuosia myöhemmin hän sai Lallukasta perheasunnon, ja perhe muutti Helsinkiin.
Maalasi maailmalla
Eero Nelimarkka matkusti ahkerasti ja maalausvälineet seurasivat matkassa. Hänen kerrotaan sanoneen, että työtä pitää tehdä ahkerasti, koko ajan.
Hän tuntuu olleen oikea reislander. Näyttelyteksteissä vilahtelevat maat ja mannut. Jo viisitoistavuotiaana Tukholmaan ja Lyypekkiin sokerileipuriopintojen takia. Sittemmin Pohjoismaissa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Englannissa. 1950-luvulla USA:ssa ja Lähi-Idässä.
Laaja kirjo omakuvia
Eero Nelimarkka maalasi paljon omakuvia.
”Kun ei muuta mallia ole, niin katsoin peilistä”, hänen kerrotaan sanoneen.
”Omakuvien taustalla näkyy, kuinka taiteilija etsii vahvasti identiteettiään. Kuka olen, mistä tulen, mihin olen menossa? Teoksissa hän varioi itseään”, totesi Riitta Ojanperä, näyttelyn kuraattori ja Kansallisgallerian kokoelmahallintajohtaja lehdistötilaisuudessa.
Näkyypä Ateneumin näyttelyssä olevissa omakuvissa huumoriakin.
Sanavalinnat syynissä
Romaninainen – teoksen nimessä kieliasua on selvästi nykyaikaistettu.
Kuraattori Riitta Ojanperä kertoi eräästä aiemmasta näyttelystä jonka ripustusvaiheessa tuli vastaan ongelma. Esille piti laittaa kirje, jossa oli käytetty sanaa ”neekeri”. Pohdittiin voiko kirjettä laittaa vitriiniin ja tultiin siihen tulokseen, että ei. Ratkaistiin asia siten, että kirje aseteltiin esille niin että paspis (pahvikehys) peitti tuon ikävän sanan.
Häveliäisyyttä
Kuvassa näkyy Eero Nelimarkan Pariisista tuoma Milon Venus -pienoisveistos. Esittelytekstissä kerrotaan, opetustilanteessa Eero ohjeisti oppilaitaan.
”Minä olen uskovainen mies. Ehkä on siksi parempi, että pidämmme mallinamme nyt Venuksen selkäpuolta.” (Jussi Tuurin muistelmat 2019)
Hyvä muistutus! Edellinen, Gallen-Kallelaa koskenut näyttely, oli oikein hieno. Kävin katsomassa sitä kolme kertaa. Epäilemättä tämäkin on.
Kiitos kommentista, Mikko! Nyt on aikaa, näyttely on avoinna aina 13.9. asti.