Kysymyksiä ja vastauksia Camino del Norten vaelluksesta

Kun kotiuduin ja muutaman lepopäivän jälkeen astuin sosiaaliseen maailmaani, alkoi virrata kysymyksiä koskien caminoa. Monet haaveilevat, toiset miettivät uusintaa, jotkut pelkäävät caminon olevan liian rankka. Kuka mitäkin. Tähän olen koonnut tavallisempia kysymyksiä ja vastauksia Camino del Nortea koskien.

Mutta ensin kotiinpaluu…

Edellinen postaus päättyi siihen, että laitoin viestiä kotijoukoille. Pyysin viemään jätesäkin pyörävarastoon. Miksikö?

Saattaa kuulostaa neuroottiselta, mutta en vie mitään vaelluksella ollutta kotiini ilman ludekäsittelyä. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikki 60-asteen pesun kestävä pestään pesulassa ja muu jatkaa matkaansa suljetuissa pusseissa pakastimeen. Jätesäkki on minua varten. Siihen sonnustautuneena menen kotiin. Ja niin kuin minä nauroin ensimmäisellä caminollani, kun siellä tapaamani vaeltaja kertoi, että puoliso on vastassa ovella jätesäkin kanssa.

Luteita voi olla kaikkialla missä matkailijat liikkuvat, mutta caminolla riski kasvaa, sillä majapaikat ovat ahtaita ja rinkkaa säilytetään usein lähellä sänkyä. Riski kasvaa myös sen vuoksi, että eri majapaikkoja on paljon. Esimerkiksi tällä vaellusreissulla yövyin noin kolmessakymmenessä paikassa.

Olen kerännyt vinkkejä luteiden torjumista varten blogiin. Luteiden torjuntaa -sivun ensimmäisestä versiosta luteet ovat sitkistyneet ja varmaan sitkistyvät jatkossakin. Päivitin sivun joulukuun 2025 tietojen mukaisesti.

Kysymyksiä

Olitko sillä Santiago de Compostela -vaelluksella?

Ei ole mitään yhtä Santiago de Compostela -vaellusta. Reittejä on monia ja niitä risteilee ympäri Eurooppaa, mutta ne ovat vaihtelevan kuntoisia tai historiallisia jäänteitä, joita tosin on viime aikoina Santiagon teiden innoittamina aloitettu kunnostamaan vaeltajien käyttöön. Meitä lähin alkupiste on Renko. Yhteistä on se, että reitit päätyvät Santiago de Compostelaan. Siellä olevassa katedraalissa sijaitsee apostoli Jaakob vanhemman hauta.

Tämä oli minun kuudes caminoni. Olen vaeltanut Ranskan reitin, Portugalin reitin ja nyt sain päätökseen tämän Pohjoisen reitin eli Camino del Norten. Mistä – mihin – milloin olen mitäkin reittiä vaeltanut, löytyy sivulta Caminot /Suuntana Santiago de Compostela

Reissun aikana luin baarissa paikallista lehteä. Siinä kerrottiin, että Caminos del Norte -reittien UNESCO-maailmanperintöstatuksen 10-vuotisjuhlaa vietettiin Oviedossa. Status on kuulemma vahvistanut maaseudun taloutta, luonut työpaikkoja ja rikastuttanut alueen kulttuuria.

Ranskan reitillä UNESCO-maailmanperintöstatus on ollut vuodesta 1993.

Portugalin reitillä ei ole ainakaan vielä Unescon maailmanperintöstatusta.

Kohtaamisia ja kaivonkansia – miksi nimi?

Blogin kautta reissuani seuranneet ovat huomanneet, että artikkelit on nimetty ”Kohtaamisia ja kaivonkansia matkalla Santiago de Compostelaan” ja numero vielä perässä. Kaiken kaikkiaan artikkeleita on tällä otsikoinnilla 17. Lisäksi vielä Kohti kotia – Madridissa

Jos haluat seurata tämän syys-lokakuussa 2025 vaeltamani Norten reitin tapahtumia ja tunnelmia, aloita osasta Kohtaamisia ja kaivonkansia matkalla Santiago de Compostelaan ja jatka siitä numero kerrallaan.

Kohtaamiset ovat caminon suola. Voi vaihtaa ajatuksia aasialaisen nuoren, kanadalaisen isoäidin, amerikkalaisen pitkään eläkkeellä olleen ikinuoren kanssa. Siinä muutamia esimerkkejä. Caminolla kulkee kaiken ikäisiä ja vaikka mistä kotoisin olevia ihmisiä.

Kohtaamiset voivat tapahtua poluilla, baareissa, illallisella, majataloissa… Missä ikinä peregrinot kohtaavat, vinkkejä jaetaan ja toista tuetaan.

Muutamia mielen jääneitä kohtaamisia

Kuusivuotias tyttö, joka tarpoi Ponte de Ferreirosista kohti Santa Ireneä äitinsä ja isoäitinsä kanssa ja opetteli samalla matematiikkaa.

Pyörämies San Martinissa tuntui pelottavalta, mutta kohtaaminen uudestaan muutti käsitykseni. Kohtaaminen Josén kanssa.

Unkarilainen Hajni, jonka kanssa valvoimme majatalossa vastakkaisissa sängyissä peläten seuraavaa päivää. Pulma ratkesi yllättäen. Sain hyvän vinkin aamukuudelta vessassa.

Peregrinot ja paikalliset

Vaeltajat ja paikalliset elävät kahdessa eri todellisuudessa. Caminon voi kulkea kohtaamatta yhtään paikallista, ellei lukuun ota kauppojen ja ravintoloiden väkeä tai muita matkailijoita palvelevia ihmisiä. Jos pitäytyy poluilla ja majataloisissa, voi eristäytyä omaan peregrino-kuplaansa.

Aivan huippuhetkiä minulle ovat olleet baareissa vietetyt ajat, joissa olen lehden luvun lomassa heittäytynyt keskusteluihin paikallisten kanssa. Osaan espanjaa riittävästi selvitäkseni tavanomaisista keskusteluista. Tarkkana minun täytyy olla sukupuolten kanssa. Kun puhun itsestäni, pitää muistaa laittaa koko ritirampsu naismuotoon. Se vasta vaikeeta on, kun suomen kielessä ei ole vastaavaa.

Kaivonkannet

Minulla on outo harrastus. Kuvaan kaivonkansia kaikkialla missä kuljen. Kuvia on aina Etelä-Amerikan kärkeä Ushuaiaa myöten. Niinpä päätin, että tämän Camino del Norten kävelyn aikana kuvaan ainakin yhden kaivonkannen jokaisessa pysähdyspaikassa. Ja kyllä niitä kuvia onkin.

Kauanko kesti vaeltaa 305 kilometriä?

Gijonista Santiago de Compostelaan on matkaa eri mittareiden mukaan 340–350 kilometriä. Sen vikkelimmät vaeltavat alle kahdessa viikossa. Päivämatka on tuolloin kolmisenkymmentä kilometriä.

Me Mummot – lähdin matkaan toisen suomalaisen kanssa – sovimme päivämatkoiksi 10-15 kilometriä, sillä tarkoitus oli nautiskella. Aikaa meillä oli kuukausi. Se osoittautui riittäväksi, jopa niin että jouduin (tiemme erosivat sen toisen kanssa, siksi minä-muoto) hidastelemaan Santiagoon saapumista, vaikka välissä makailin muutamia päiviä flunssan vuoksi.

Maasto Camino del Nortella on sen verran vaativaa, että etenemiseen tulee varata paljon enemmän aikaa kuin esimerkiksi Ranskan reitillä. Muutaman vaikeaa maastoa sisältävän osuuden ajoin bussilla, siksi tuo ero kilometreissä.

Tekikö missään vaiheessa mieli luovuttaa?

Ei tehnyt. Luovuttaminen ei ole minulle vaihtoehto. Olen huono sietämään kesken jääneitä asioita. Tämäkin camino oli jatkumoa kahdesta edellisestä. Nyt sain keskeneräisen asian pois mielestäni. Olisin edennyt bussilla, taksilla, liftillä, vaikka millä kyydillä, mutta Santiagoon oli päästävä.

Tuliko rakkoja? Minkälaiset kengät?

Minulla on onnelliset jalat! ”Armeijan” villasukat ovat olleet parhaat kaverini jo kuudella caminolla. Eivät pettäneet tälläkään kertaa. Ei rakon rakkoa.

Jalkineina on ollut vaelluskengät, talvilenkkarit tai varrelliset lenkkarit. Joista viiimeksi mainitut ovat olleet suosikkini. Tärkeintä on, että jalkineet ovat hyvät jalassa ja tukevat nilkkaa.

Vaelluksella jalat tarvitsevat puhtautta, rasvaa ja ilmaa

Jalkaohjelmani on ollut aina samankaltainen. Aamulla huolellinen jalkojen kuivaus. Sitten villasukat jalkaan. Jalkineena tällä reissulla minulla oli varrelliset lenkkikengät. En ota kenkiä koskaan pois kesken päivän, vaan vasta perillä majatalossa.

Kun päivän kävelyurakka on ohi, suihkun jälkeen jalkojen rasvaus. Jotkut rasvaavat vaseliinilla aamuisin, mutta eikö se saa jalat liikkumaan kengissä. En ole kokeillut.

Sukkien pesu päivittäin. Kahdet villasukat mukana. Toiset armeijan, toiset ohuemmat, jotka kuivuvat nopeammin. Joskus joutuu kuivattamaan rinkan kyydissä, jos eivät ehdi kuivua yön aikana. Hyvä olla myös urheilusukat kaiken varalta.

Sitten vielä se tärkeä! Jalkani tarvitsevat ilmaa, siksi käytän crocsin tyyppisiä sandaaleja ”vapaa-ajalla”. Ne voi sujauttaa jalkaan ja ennen kaikkea jalasta pois, vaikka ravintolassa. Iltaeleganssin ehdoton kulmakivi. Suihkussa ja vessakäynneillä tarpeen myös.

Kolme eri camino-reittiä kävelty näillä keinoin: Ranskan reitti reilut 800 km ja Portugalin noin 500 km.
Nyt tämä kolmessa osassa kävelemäni reilut 800 km Norte.

Miten Camino Nortella yövyttiin?

Yövyin pyhiinvaeltajien (peregrinojen) majataloissa eli albergueissa, mikäli sellainen mahdollisuus oli. Tämä valinta oli yhteisöllisyyden vuoksi. Albergueissa tapaa muita vaeltajia, ja yhteiset illalliset tai keskustelut ovat antoisia. Usein sai myös hyviä vinkkejä muilta peregrinoilta tai majatalon pitäjiltä (hospitalero).

Albergueissa nukutaan makuusaleissa (dormitorio), joissa petipaikkoja on vaihtelevasti. Jossain taisi olla jopa 40 petipaikkaa.

Monet tahot ylläpitävät albergueja. Kunnallinen albergue on edullisin vaihtoehto, mutta eivät yksityisenkään yöpymishinnat päätä huimaa. 10–20 euron luokkaa olivat Nortella. Kunnallisista albergueista ei pystynyt varaamaan petipaikkaa. Yksityisistä sen sijaan pystyi.

Majatalojen taso vaihtelee, välillä hyvin yksinkertaista, välillä modernia ja mukavaa. Keittiön varustetaso vaihtelee myös. Jos ruoan laittaminen on tärkeää, kannattaa varmistaa etukäteen, mitä välineitä on tarjolla.

Albergueihin vaaditaan credencial eli pyhiinvaeltajan passi. (Sen saa yleensä kirkoista, ellei ole hommannut etukäteen Jaakontien Ystävät ry:stä.) Kunnallisissa voi yöpyä vain yhden yön, yksityisissä katselevat tilanteen mukaan läpi sormien.

Pienet hotellit tarjoavat enemmän yksityisyyttä, mutta niissä on eristäytyneempänä muista vaeltajista. Huoneissa oli yleensä oma kylpyhuone. Huonehinnat 30–60 euroa yöltä.

Kannattaa yrittää varata majoitus etukäteen, etenkin suurissa kaupungeissa ja suosituissa albergueissa.

Iltaisin ei tarvinnut unta houkutella. Nukuin makuusaleissa monen tuntemattoman ihmisen seurassa. Kerrankin makuusalissa oli kerrossängyissä arviolta 40 vaeltajaa, suurin osa miehiä. Lämpötila lähenteli 30 astetta päivällä. Aamulla taas polulle, luvassa lisää lämpöä.

Entä mitä ja missä Nortella syötiin?

Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittien varrella ravintoloissa on yleisesti tarjolla Menu del peregrino (pyhiinvaeltajan menu). Edullinen, kolmen ruokalajin ateria, joka sisältää alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan, sekä usein leivän ja veden/viinin tai kahvin. Eikä pidä hämmästyä, jos tarjoilija tuo pöytään kokonaisen pullollisen viiniä vaikka söisit yksin. Siitä vaan hörppimään sen verran kun maistuu. Jättää voi, ja se on hyväksi, jos aikoo seuraavana päivänä jatkaa kävelyä.

Menu del Dia eli ”päivän menu” on toinen yleinen ja edullinen ateriakokonaisuus. En osaa sanoa, mitä eroa näillä kahdella on. Kumpaakin olen syönyt aika monta kertaa. Sanovat, että pyhiinvaeltajan menu on räätälöity pyhiinvaeltajille. Sisältää sopivia täyttäviä ruokia, kuten keittoja, patoja, liha- ja kalavaihtoehtoja.

Hinnat vaihtelivat. Alimmillaan söin 10 eurolla, kallein taisi olla 20 euroa.

Illalla on tietysti kiva syödä nautiskellen, mutta aika kauan joutuu odottelemaan. Keittiöt avautuvat aikaisintaan 19.30. Sitä ennen on pintxo-aika, eli syödään pikkupaloja juoman kanssa.

Poluilla bocadillo eli patongin pätkä eri täytteillä pitää sopivasti liikkeessä. Cafe con leche vaikuttaa tuhdimmalla maidolla valmistetulta. Sitäkin sopivin väliajoin, niin pääsee eteenpäin.

Huolimatta edullisista aterioista monet valmistavat ruokansa itse. Tässä täytyy huomioida se, että keittiövälineiden valikoima majapaikoissa vaihtelee. Joissain ei ole mitään, ei edes kuppeja, vaikka mikro löytyisikin. Toisissa majapaikoissa saattaa olla hulppea valikoima kaikenlaista kippoa, kapustaa ja kattilaa.

Sitten on vielä majataloja, jotka tarjoavat yksinkertaisen illallisen vaeltajille. Illallisen valmistaa hospitalero tai sen valmistaa peregrinot yhdessä hospitaleron kanssa. Hinta yleensä alle kympin tai donativo-periaatteella eli maksat mitä jaksat. Näillä donativo-rahoilla ostetaan seuraavan päivän illallistarvikkeet eli se, paljonko edelliset lahjoittavat määrää mitä seuraavana päivänä saapuville vaeltajille on illallisella.

Mikä oli camino-vaelluksen budjetti?

Suunnitellessa reissua päiväbudjetti oli 30 euroa. Lisäksi tietysti lennot (Finnair käsimatkatavaroilla 295 euroa) ja siirtyminen Madridista Nortelle Oviedoon (Alsan yöbussi 73 euroa) ja juna Santiagosta Madridiin (52 euroa).

Suuniteltu päiväbudjetti ylittyi. Luottokortti kertoi, että kulut vaelluksen aikana olivat 1507 euroa. Siihen sisältyi kaikki kaffista majoituksiin.

En varsianisesti pihistellyt ruokailuissa, mutta en myöskään syönyt a la carte -annoksia, mikäli päivän lounas/illallinen oli tarjolla. Majoituin aina kun mahdollista kunnallisissa majataloissa. Jokunen hotelliyökin tuli pakosta, kun ei muuta ollut tarjolla.

Reissussa olin 13.9.–14.10. eli 32 päivää. Kulut 47 euroa päivässä.

Camino del Norte – Pohjoinen reitti Espanjassa 13.9.2025 – 15.10.2025 – Reitti ja yöpymispaikat

1. Gijon – Zancornio, 15 kilsaa
2. Zancornio – Aviles, 12 km sadetta ja pilvistä
3. Aviles – San Martin, 7 km
4. San Martin – Muros de Nalón, 16 km
5. Muros de Nalón – Soto de Luiña, 16 km
6. Soto de Luiña – Ballota, 14,5 km
7. Ballota – Canero, 15 km
8. Canero – Luarca, 10 km – lepopäivä
9. Luarca – La Piñera, 16,5 km
10. La Piñera – La Caridad,15 km
11. La Caridad- Tapia de Casariego, 12 km
12. Tapia de Casariego – Ribadeo, 13 km (Ribadeossa flunssan kourissa 2 päivää)
13. Ribadeo – Mondoñedo, bussilla + 4 km kävellen
14. Mondoñedo – Gontán bussilla + 5 km kävellen
15. Gontán – O Cristo, 16 km
16. O Cristo – Vilalba, 8,5 km (Vilalba – Baamonde bussilla)
17. Baamonde – Teixeiro bussilla, Teixeiro – Sobrado dos Monxes, 13 km
18. Sobrado-dos-Monxes – Boimorto, 14 km
19. Boimorto – Arzua, 11 km
20. Arzua – Ponte de Ferreiros, 8,5 km
21. Ponte de Ferreiros – Santa Irene, 9,5 km
22. Santa Irene – Lavacolla, 16 km
23. Lavacolla – Santiago – Fisterra 12 km
24. Fisterra – Finisterre Faro, 10 km
25. Fisterra – Santiago, 7,5 km
26. Santiago, compostelan rekisteröinti ja lounas, 8 km
27. Santiago – Madrid junalla

Lue koko vaelluksen tunnelmat ja tapahtumat, Aloita ensimmäisestä osasta

Kohtaamisia ja kaivonkansia matkalla Santiago de Compostelaan