Reilun kolmensadan kilometrin päästä Gijonista alkanut vaellus päättyi Santiago de Compostelaan. Ennen varsinaista saapumista Santiagoon, pistäydyin Finisterressa, maan äärissä.
Finisterresta Santiagoon, 7,5 km /11.10.2025
Muutaman Finisterressä viettämäni rauhallisen lepopäivän jälkeen matkasin Santiago de Compostelaan bussilla. Tällä kertaa kaupunkiin asti. Santiago toivotti tervetulleeksi 27 lämpöasteella. Bussimatka tuntui joutuisammlta kuin mennessä Finisterreen. Saattoi tietenkin olla, että bussi ajoi hieman eri reittiä, mutta kiva maisemia oli katsella niin sanotusti takaperin.
Santiagossa asetuin historialliseen majataloon, Albergue Seminario Minoriin. Onneksi olin varannut sängyn, sillä kun saavuin, vastaanotossa käännyttivät vaeltajia pois. Täynnä oli.
Santiagossa petipaikat ja huoneet olivat tiukassa. Majoitusta tarvitsivat niin peregrinot kuin kansallispäivän viettäjät. Espanjan kansallispäivä on 12. lokakuuta ja se tarkoittaa kaikille vapaapäivää.
Seminario Minorin rakennus on valtava. Sisällä on hulppeita oleskelutiloja.
Korean army -paita herätti keskutelua Seminario Minorin kahviossa
Nykyihmiset kävelevät kuka minkäkin brändin vaatteissa. On Roomaa, Estrella Galiciaa (olut), Arrancaderaa, Air Forcea ja erilaisia minulle tutumpia brändejä.
Seminario Minorin kahviossa samassa pöydässä kohtaamani, eri puolilta maailmaa tulleet vaeltajat, ihmettelivät nuorta naista, jolla oli päällä Korean army -paita. Onhan niitä eri armeijoiden paitoja ja muita vaatteita ollut maailman sivu – tai no ainakin aika pitkään.
Varhaisnuoruudessani merkit leikattiin irti, jos niitä oli vaatteessa näkyvissä. Merkit koettiin kiusallisena muistutuksena siitä, että kyseessä oli ilmaiseksi saatu tavara, ja se oli jonkinlainen köyhyyden merkki.
Jossain vaiheessa, ehkä 1970-luvulla, alkoi katukuvaan ilmestyä armeijoiden ylijäämämuotia. Oli US Army -laukkua, takkia ja muuta.
Sittemmin merkit alkoivat kertoa omaa tarinaa. Tuli diorit, benettonit, lacostet ja muut. Muistan itsekin ostaneeni näitä merkkejä ulkomailta, mutta silloin oli jo 1980-luvun loppupuoli.
Nykyään merkkejä on kaikkialla ja yleensä niin näkyvinä, että tuntuu kuin sisään astelisi ensin brändi, sitten vasta ihminen.
Meininkiä Santiagossa
Lauantaina illansuussa, kun lähdin etsimään ruokapaikkaa, Santiagossa oli meneillään hullunmylly.
Juoksukisoihin osallistuvat kirmailivat pitkin katuja ja jalkakäytäviä kansoittivat kannustusjoukot.
Samalla kaupunki valmistautui sunnuntaina olevaan Espanjan kansallispäivään. Oli etkomeininkiä.
Lisäksi kaupungin kaduilla vaelteli kolmisen tuhatta peregrinoa, jotka saapuivat lauantaina, samana päivänä kuin minä.
Heh, mahtoi tosiaan olla vilinää, kun juoksijat, pyhiinvaeltajat ja kansallispäivän viettäjät viilettävät paikalla kaikki samaan aikaan. Onneksi tosiaan oli sänky varattuna.