Camino del Norten vaellus jatkui Ribadeosta Gontániin osittain bussin kyydissä. Olo oli yhä hutero, vaikka flussa jo näytti hellittävän. Mondoñedon majatalossa vastaanotto oli kiva. Roberto, majatalon isäntä ja vieraaksi tuleva Saskia olivat intoa täynnä, kumpikin omalla tavallaan. Kaivonkansien kavalkadista oli suorastaan vaikea valita, mitkä julkaisen tässä artikkelissa.
Ribadeo- Mondoñedo bussilla, kävelyä 4 km
Hauska mies tuo Mondoñedon kunnallisen alberguen hospitalero (majatalosta vastaava) Roberto. Tuntee alueen hyvin, sillä suku on asunut jo 700 vuoden ajan alueella.
Roberton mielestä majatalon ovi voi olla auki, jos joku haluaa tulla vaikkapa jalkapalloa katsomasta myöhemmin yöllä. Yleensähän näissä majataloissa ovet menevät kiinni kello 22 ja jotkut ovat tosi tarkkoja siitä. Sisään ei välttämättä pääse sen jälkeen. Toisaalta jos yksinään yöpyy, niin kyllä laittaisin oven kiinni. Joskus niinkin käy, jos on vähän vaeltajia liikkeellä.
Nyt ei tarvinnut tätä miettiä, sillä samalla hetkellä kanssani ilmaantui kirjautumaan yöpyjäksi saksalainen Saskia. Hän oli kävellyt Irunista, Ranskan rajalta asti. Matkaa oli kertynyt jo reilusti yli 600 kilometriä. Hän esitteli vaelluspassissaan olevaa valtavaa majatalojen leimakokoelmaa.
Kun olin aikaisin majatalossa, olin ajoissa myös syömässä. Roberto vinkkasi ravintolan, johon sitten päädyin syömään.
Standardit laskevat! Ensimmäisten päivien aikana meikkasin kulmat, huulet ja laitoin 50 suojavärivoidetta nassuun. Jossain vaiheessa vain 50 värivoidetta. Nyt sekin on unohtunut parina päivänä.
Mondoñedo – Gontán bussilla + 5 km kävellen
Vielä toipilaana. Bussilla kuljin suurimman osan matkasta Mondoñedosta Gontániin. Vain viiden kilometrin verran kävelyä, jottei unohtuisi. Roikuin jo majatalon ovenkahvassa, kun vielä siivosivat paikkoja.
Kiva hospitalero taas kerran, Cesar. Hänkin oli paikallisia, kuten edellisen majapaikan Roberto. Cesar vitsaili kaikenlaista, josta osan ymmärsinkin.
Lehtiä ja telkkaria baareissa
Luen yleensä lehtiä, kun istun baarissa tai ravintolassa. Niitä on yleisesti tarjolla. Minusta näyttää, että monet paikailliset tulevat baariin lukemaan lehtiä.
Uutiset ovat samankaltaisia kuin kaikkialla muuallakin. Tässä esimerkiksi valmistaudutaan 70 000 hallinnon työntekijän eläkkeelle jäämiseen.
Kävin Gontanissa Casa Goas -ravintolassa syömässä 14 euron päivän lounaan.
Baareissa ja ravintoloissa pauhaa lähes aina telkkari. Joskus useitakin. Lounasta syödessäni seurasin telkkariuutisia. Kerrottiin, että syyskuussa Santiago de Compostelaan saapui 80 000 vaeltajaa. Aikamoinen määrä!
Uutisoitiin myös, että Vigossa etsitään tänä vuonna joulupukkia. Vaatimukset ovat melko kunnianhimoiset! Netissä kerrotttin nämä (vapaasti käännettynä)
- Tulee osata neljää kieltä keskustelutasolla: espanjaa, galiciaa, portugalia ja englantia
- Joulupukin tulee olla ystävällinen, kärsivällinen, dynaaminen, empaattinen, nopeaälyinen ja hyvä kommunikoimaan.
- Työkokemus lasten kanssa on toivottavaa.
- Joulupukin puvun tulee olla valmistettu korkealaatuisista kankaista.
- Joulupukilla on oltava mukanaan kaksi tonttua
- Ajokortti ja oma auto, sillä joulupukki vierailee eri ostoskeskuksissa kaupungin alueella.
Gronze.com on ollut hyvänä apuna matkan teossa. Tässä kuvausi Gondanista Mondoñedoon