Espoon edustalla sijaitseva Pentalan saari oli tämän vuoden Ympäristötoimittajat ry:n kesäretken kohde. Suuntasimme sinne heinäkuun helteisessä säässä.
Ohjelmassa oli Ympäristötoimittajille räätälöity Pentalan saaren kierros. Oppaanamme toimi avauskuvassa Hymyilevä Punakettu, Eppu Blomqvist.
Pentalan saaressa sijaitsee luonnonsuojelualueen lisäksi Pentalan saaristomuseo. Varsinaista asutusta saarella ei ole, mutta kesäasutusta kylläkin.
Hieno saarihan Pentala on! Vanhoja taloja, lampaita ja monenlaista maisemaa. Saaressa oli mukava kuljeskella puiden varjostaessa menoa. Pari meistä pulahti mereenkin Diksandin hiekkarannalla. Se ei ole uimaranta, sillä siellä ei ole valvontaa, mutta helteisenä päivänä meressä pulikoijia riitti.
Erikoinen Pentala – Meren saaressa on järvi, ja järvessä on saari, ja saaressa on lähde
Pentala on Espoon suurin sillaton saari. Se on siitä erikoinen saari, että keskellä Pentalan saarta on Pentalanjärvi. Järvi on lähdepohjainen, josta puroa pitkin valuu vettä mereen Diksandin hiekkarannan kohdalla. Me uimarit emme tienneet uivamme murtovedessä, ennen kuin oiva oppaamme kertoi järvestä.
Suomessa on toki muitakin meren saaria, jossa on järvi, kuten Hailuoto ja muistaakseni myös muutamia Ahvenanmaalla.
Mutta jotta Espoon erikoisuus ei jäisi vaatimattomaksi, on Pentalanjärvessä vielä saari, jossa on lähde. Sitä emme päässeet todentamaan, mutta kai se on uskottava. Lähde on kylläkin kuivunut.
Aikoinaan Pentalanjärvi on toiminut makean veden lähteenä saaressa asuneille. Nykyään siellä uiskentelivat saaressa vierailevat. Pentalanjärvessäkin voi uida, mutta siellä ei ole varsinaista uimarantaa.
Kalastajan elämää Pentalassa – Saaristomuseo
Pentalassa on ollut ympärivuotista asutusta 1750-luvulta asti, ehkä jo ennen sitä. Saaren viimeinen ympärivuotinen asukas oli Gurli Nyholm. Hänen asuintalonsa toimii nykyään kotimuseona. Hän asui saaressa vuoteen 1986 asti, ensin miehensä Arvidin kanssa ja sittemmin leskenä. Talo on palautettu 1986 asuun ja sinne pääsee vierailulle oppaan johdolla.
Nyholmin suku saapui Pentalaan kalastajatorppareiksi 1850-luvulla. Heidän aikanaan Pentalassa kalastettiin ja viljeltiin perunaa ja lanttua. Saalis kuljetettiin veneellä Kauppatorille myytäväksi. Kalastajaelämä vaati useita tulonlähteitä ja sen takia kesäisin vuokrattiin tiloja myös kesäasukkaille. Karjaa pidettiin myös, ja kauriita metsästettiin. Kesähuvila-asutuksen vuoksi saaressa on useita laitureita. Sitä ei nyt varsinaisesti sanota, mutta kieltolain aikaan useat kalastajat harjoittivat tuottoisaa liiketoimintaa salakuljettamalla alkoholia.
Pentalan saaristomuseo käsittää useita eri-ikäisiä rakennuksia. Suureen osaan saaristomuseon rakennuksista on vapaa pääsy. Kalastajamökissä, ranta-aitassa ja muissa kalastajan elämään kuuluneissa tiloissa pääsee kurkistamaan kalastajayhteisön elinympäristöön.
Metsäpalot, myrskyt ja ihmiset muovanneet maastoa
Nykyään Pentalan saaresta on noin puolet luonnonsuojelualuetta, loput yksityisessä omistuksessa.
Saaren luonnonsuojelusalueella ei saa leiriytyä eikä yöpyä. Myös tupakointi on kielletty.
Kun saaristomuseo avattiin kesäkuussa 2018 ja saaristovene alkoi liikennöidä Pentalaan, saaresta tuli suosittu päiväretkikohde. Kymmenien tuhansien vierailijoiden askeleet ovat levittäneet luontopolun kapeasta kinttupolusta joissain kohti lähes parimetriseksi.
Puihin keltaisilla täplillä merkitty luontopolku kiertää reilun parin kilometrin matkan. Sen varrella on sekä Diksandin että Pentalanjärven maisemat. Lounaisrannalla on suota ja harvinaisia nevoja. Monenlaisten luonnonmuodostumien lisäksi oppaamme hiljensi meidät aina silloin tällöin kuuntelemaan lintujen ääniä. Enpä tiennyt, että niin pieneltä kuulostavalla peukaloisella on niin iso ääni.
Puusto ei ole järin vanhan oloista. Siihen on vaikuttanut 1950-luvulla riehunut metsäpalo, jonka jälkiseurauksena vanhaa metsää saa vielä odotella. 1890-luvulla Augusti-myrsky kaatoi myös puita, ei ainoastaan Pentalassa vaan myös laajalla alueella saaristossa.
Kyykäärmeitä kerrotaan nähdyn. Ja punkkeja, mutta niitähän alkaa olla lähes koko Suomessa. Varsin tuttua saaristoelämään tottuneille.
Lampaita rapsuttamaan
Saaristomuseon lammasaitauksessa määki viisi lammasta – kaikki uuhia. Lampailla oli ruoka-aika yhdentoista maissa. Ne saavat kerran päivässä raerikettä, jossa on kuituja ja vitamiineja. Muutoin on tarjolla lampolassa muuta purtavaa.
Lampaat ovat siitä hauskoja, että kun yksi menee tekemään jotain, niin kohta siinä on koko porukka. Meidän käyntimme aikaan lampaat seisoivat katsomassa kuinka vasara heilui, kun niille rakennettiin uutta lampolaa.
Kun saaristomuseo sulkee ovensa, lampaat viedään talvehtimaan Inkooseen.
Näin me kuljimme Pentalaan
Lähdimme Soukan saaristovenesatamasta, jota myös Klobbeniksi netissä nimitetään. Sieltä kulkee Aava Linen saaristovene reilussa vartissa Pentalaan. Osa tuli jo kello 10.30 lähtevällä veneellä, osa kello 13.
Muitakin saaristovenesatamia olisi ollut, mutta Soukka tuntui sopivimmalta, kun retkelle osallistui autoilijoita ja julkisen käyttäjiä.
Paluu oli kello 16.40 Pentalasta saman yhtiön saaristoveneellä. Aika riitti kivasti, mutta toki saarella saa kulumaan aikaa enemmänkin. Uimarit saapuivat aikaisemmalla veneellä, jotta ehtivät rauhassa nauttia merikylvyistä.
Saaristoveneellä pääsee Espoon ulkoilusaariin.. Lisätietoa saaristoveneistä löytyy Espoon sivuilta – saaristoliikenne.
Viime kesänä Ympäristötoimajien kesäretki suuntautui Pihlajasaareen, siitä voi lukea tästä linkistä.
Tämä olikin ihan vieras kohde, mutta pitää ilman muuta laittaa mieleen. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta.
Kiitos Mikko! Espoolaisena vähän hävettää kun Pentalan saaristomuseo ehti olla avoinna vaikka kuinka monta kesää (2018 alkaen) ennenkuin pääsin sinne asti. Kiva kohde!