Lentokoneessa matkalla Helsingistä Biarritziin unelmoin Pyreneiden asukista, joka sanoisi minulle, että voin nukkua hänen tiluksillaan niin kauan kuin nukuttaa. Toki korvausta vastaan, budjettiini sopivaan 30 euron yöhintaan.
Kummallista kyllä, löysin sellaisen paikan Espinalista, pienestä 1200 asukkaan kylästä. Sänky pyhiinvaeltajien makuuhuoneessa ja toimiva nettiyhteys. Pistin toimiston pystyyn ja viivyn muutaman päivän tai viikon. Nukun ja teen välttämättömät työt.
Sunnuntaina iltapäivällä laulu raikui ravintolassa, kun suuri joukko paikallista väkeä lounasti. Kävely hiljaisella kyläraitilla antaa kuvan, että majataloni ravintola on se kylän kahdesta ravintolasta tasokkaampi. Kurkistus toiseen toi mieleen suomalaisen periferiakapakan.
Ehdin kotona hämmästyttää kirjastonhoitajan ja postinkantajan toivottamalla hyvää joulua. Mutta tänään minulle tarjoiltiin illallisella jouluruokaa. Jälkiruoka Arroz con leche eli riisiä maidolla muistutti kaneleineen kaikkineen joulusta ja joulupuurosta. Vain manteli puuttui.
 |
| Nuorin kohtaamani peregrino tulee Saksasta (4 v) |
 |
| Espinal Hostal Haizean toinen omistaja Gorka -toinen omistaja on Igor veli |
 |
| Pystyin ottamaan vain minikannettavan mukaani. Kirjoittavalle näppäimistö on tärkeä, pelkällä kännykällä ei selviä. Täällä Espinalissa ”toimistoni” muistuttaa koneineen kaikkineen kotitoimistoani. Tilaa ja näkymiä riittää. Aamukahvilla tosin jalkapohjia alkoi kutittaa, kun muut jatkoivat matkaa. Kumma tauti tämä vaellus. |