Museon kautta saaristoon

Pääsin nauttimaan järjestystä vierailusta Raumalle ja sen saaristoon matkailu- ja veneilytoimittajien porukassa 24.5.2011.

                       

Lapsiperheen Rauman reissuun kuuluu ehdottomasti Rauman merimuseo. Se on museo, josta lapsia ei tahdo saada ulos. Navigointisimulaattori kiehtoo pieniä ja suuria. Sillä voi simuloida vapaasti, sen käyttö kuuluu pääsymaksuun.  Hylkyhuoneessa kun vääntää kahvasta, niin sukeltaja ryhtyy puhumaan.

2011 kesän uutuudet, kannettava Opaskompassi ja ”Saa koskea!” –pisteet,  auttavat kävijää tutustumaan esineistöön ja merenkulun historiaan. 

Kap Hornin ympäri -seikkailuopastus johdattaa lapsia museon tiloissa. Aikuiset ihastuvat monipuolisen museon tarjonnan lisäksi myös persoonallisiin saniteettitiloihin.

Navigointisimulaattori kiehtoo

Merimuseo toimii entisessä Rauman merikoulun rakennuksessa, jossa opetusta oli vuoteen 1969 asti. Museo siitä tuli vuonna 2004. Talo toimi välillä jopa nuorisotalonakin, sota-aikana tilat oli vuokrattu saksalaisille.

Merimiesruoasta energiaa luontopolulle

Rauman saaristosta alkaa Selkämeren kansallispuisto. Sen maisemat samoin kuin monipuoliset veneily- melonta- ja patikointireitistöt Raumanmeren alueella vetävät puoleensa luonnossa liikkuvia.

Ennen varsinaista luontoretkeä kannattaa nauttia raumalaista erikoisuutta, lapskoussia, merimiehen lihakeittoa. Lähes perunamuusin paksuista herkullisesta keitosta saa energiaa luontopolkujen kiertämiseen. Keiton päälle lorautetaan reippaanlaisesti voisulaa.

Suosituimmat patikkareitit löytyvät Kuuskajaskarista, Omenapuunmaasta, Reksaaresta ja Nurmesluodosta.

Poroholman leirintäalueen laiturista lähtevät vesibussit Kuuskajaskariin, Kylmäpihlajaan ja Reksaareen. Omenapuunmaahan pääsee maanteitse tai lainaamalla kaupungin soutuvenettä kapean salmen ylitykseen. Raumalta matkaa on noin 11 kilometriä.  Kaupungin venelainausta hoitaa palvelupiste Pyyrman (Valtakatu 2).

Omenapuunmaan kauniit saaristoluontomaisemat näyttäytyvät jo sen muutaman kilometrin luontopoluilla. Sieltä on hyvä jatkaa viereiselle saarelle, jossa on suhteellisen alkeellinen varaustupa, Rohelan torppa kauniilla paikalla. Torpalla voi myös yöpyä edullisesti.  Reksaaren saaristoleirintäalue hoitaa vuokrauksen. Pihasta lähtee reilun neljän kilometrin vaellusreitti.

Metsästystä kansallispuistossa

Selkämeren kansallispuistossa korostuu vedenalainen luonto, mutta toki maanpäällistä luontoakin suojellaan.

Ihmeeksemme kuulemme, että kansallispuistossa metsästetään muutamissa paikoissa.

– Se on herättänyt keskustelua. Kyseessä on hyvä kompromissi, joka auttaa säilyttämään alueen. Maankäytön monipuolista vetovoimaa tarvitaan, jottei tulkita joutomaaksi. Raumalla metsästäjät ovat osaavia luonnontuntijoita ja yhteistyökumppaneitamme, kaupungingeodeetti Juhani Korpinen sanoo.

– Merenpohjaan ei kuitenkaan kajota, eikä tuulivoimaa rakenneta.

Matkailun toivotaan työllistävän, mutta miten hirvenmetsästys ja syyslinnustus käyvät yksiin samalla saarella matkailijoiden kanssa.

– Yhteisillä pelisäännöillä sovitellaan, Korpinen vakuuttaa.

Juhani Korpinen

Armeijan malliin

Kuuskajaskarin linnakesaari kuului aikoinaan Puolustusvoimille. Nykyään saaren omistaa Rauman kaupunki, joka on vuokrannut osan saarta matkailuyrittäjän tarpeisiin.

Kuuskajaskarin saaren emäntä Sirpa Saarinen

Armeijan tallomat polut Kuuskajaskarissa soveltuvat huonompi jalkaisellekin.

Entisessä armeijan vaatevarastossa voi nauttia kahvion antimista. Vesibussivuoroihin ajoitettu lounasmahdollisuus soveltuu myös omatoimimatkailijoille. Kaupunki on remontoinut vanhaa kasarmia, jossa tätä nykyä matkailijat voivat majoittua armeijan mallin tuvissa. 

Linnake ja rannat liittyvät kansallispuiston kulttuurihistoriaan, jonka vuoksi museovirasto kunnostaa muinaisia jäännöksiä. Puuska ry:n kansainvälinen talkooleiri on myös laittanut paikkoja kuntoon.

Helteellä viileään linnakkeeseen vetäytyy mielellään vilvoittelemaan. 

Jos haluaa poistua Kuuskajaskarista näyttävästi, voi tilata lähtöpaukun tykillä ammuttuna.

Lapsuuden unelma toteen

Kylmäpihlajan majakalla voi nauttia omia eväitään kauniissa merimaisemissa mutta myös korkealaatuisista ravintolapalveluista. Ravintola on kesäisin päivittäin auki: lohikeitto maistuu monelle. Ravintolan erikoisuus on karitsan potka.

Kylmäpihlajan majakan ravintolaa ja hotellia pyörittävät yrittäjäpariskunta Suvi ja Tom Lindqvist.

Suvi Lindqvist, Ravintola Ankar

– Heti jäiden lähdettyä Kylmäpihlajaan saapuu ryhmämatkaajia. Kuuden hengen ryhmäkin riittää yrittäjän kannalta, Suvi Lindqvist kertoo.

Häitä Kylmäpihlajassa vietetään myös. Niitä suunnittelevan tulee ottaa mukaan oma pappi vihkiseremoniaa varten, sillä Raumalta on vaikea saada pappia ainakin kesäaikaan.

Pariskunta muutti Raumalle pääkaupunkiseudulta. Taustaa kummallakin on hotelli- ja ravintola-alalta mutta mitään juuriin liittyvää syytä heillä ei ollut päätyä Raumalle.

 – Helsingin Sanomissa oli ilmoitus, että vuokrataan majakka. Päätimme lähteä katsomaan. Ilmainen risteily, jos ei muuta, nauroimme, Suvi Lindqvist muistelee.

Sukujuuret ovat kummallakin saaristossa. Lapsuuden kesät Suvi Lindqvist unelmoi saariravintolasta.

– Varmaan siksi tämä kolahti ja hurahdettiin täysin. Kävimme lokakuussa, hiljaisena aikana nähty tyhjä majakkarakennus on todella hiljainen.

He eivät edes nähneet paikkaa kesäaikana. Entinen yrittäjä oli jo lopettanut ja vienyt tavaransa.

– Majakan lisäksi teimme rantamajaan kahvilan. Se oli meidän ideamme.

Pihlus

Perustettu vuonna 2011

Neljänneksi suurin kansallispuisto Suomessa

Pinta-ala 91 200 ha, josta vettä yli 98 %

Ensimmäinen varsinaisia vesialueita ja meren pohjaa suojeleva puisto

Ensimmäinen kansallispuisto, johon liitetään kaupungin omistamia alueita

www.poroholma.fi

www.raumansaaristokuljetus.fi

www.visitrauma.fi

www.rmm.fi

www.kuuskajaskari.fi

www.kylmapihlaja.com

www.rauma.fi/selkamerenkansallispuisto

www.luontoon.fi