Sortavalaan saavuttaessa on yömyöhä.
Matkalla vettä tuli kuin aisaa, kuljettaja ajoi kuin puolihullu, turvavöitä ei ollut. Porukka istui kalpeana. Suunnittelin paluumatkaa lentokoneella. Myöhemmin sain tietää myös Felixin sitä vaihtoehtoa miettineen. Yksi saksalaisnaisista muisteli onnettomuuttaan Turkissa, ja pelkäsi toisintoa.
Illallinen Piipun Piha -ravintolassa
 |
| Piipun Pihan yrittäjä Aleksander Artemiev ja matkanjohtajamme Maryia |
Winter´s Lodge mökkikylässa majoitus. Nyt pääsin jo aamu-uinnille.
 |
| Näiden lisäksi kannattaa kokeilla lettuja, joita löytyy joka aamiaispöydästä. Smetanaa ja marjoja päälle. |
Kronid Gogolev museo
Hienoja puukaiverrustöitä 1960-luvulta vuosituhannen alkuvuosiin.
 |
| Miten joku jaksaa ja osaa näpertää yksityiskohdat jopa ilmeet? |
ja taas kiireesti matkaan
Kolmisen tuntia arvelevat kestävän Sortavalasta Petroskoihin.
Sataa. Ajo on kuin venäläistä rulettia.
Ihmettelen miksi sitä varjelee täällä itseään vesijohtovedeltä.
Ovat oikaisseet asfalttitöissä ja laittaneet pikikerroksen perunapellon päälle. Hyppyyttää kovasti. Koko huomio menee penkillä pysymiseen. Aikaa meni kosolti yli kolmen tunnin.
Iltamyöhään olemme perillä. Hotellilla kymmenen aikaan.
Yksi saksalaisnaisista kaipaa jo mäkkäriin. Kolme peräkkäistä kala-ateriaa on hänelle liikaa.
 |
| Suomen kieltä näkyy kylteissä. Liekö tämä sortavalalainen kauppa kuitenkaan enää auki. |