Lea Ypin omaelämänkerrallinen kirja ”Vapaa – Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa” seuraa hänen kasvuaan 1980-luvulla kommunistisessa Albaniassa. Lapsen silmin tarkasteltuna maailma on niin vaikuttava!
Kirja oli mielenkiintoista ja silmiä avaavaa luettavaa sekä ennen että jälkeen Albanian matkan. Ehdin lukea vain alun ennen matkaani ja jatkoin loppuun, kun tulin reissusta.
Kirjassa kuvataan Lean lapsuutta 1980-luvun Albaniassa. Albania oli kommunistinen, suljettu valtio, josta pääsi ulos vain pakenemalla. Sisäänkin turistit pääsivät vain ryhmissä , vallanpitäjien talutusnuorassa.
Lea uskoo oman elinpiirinsä olevan oikeudenmukainen, sellainen, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja yhteinen hyvä asetetaan yksilön hyvän edelle.
Kun kommunistinen järjestelmä vuonna 1990 romahtaa, Lean maailma mullistuu. Perheen salaisuudet paljastuvat. Mikään, mikä hänelle oli aiemmin totta, ei enää olekaan. Albania syöksyy kaaokseen markkinatalouden puskiessa maahan. Vapaus koittaa, mutta monet menettävät työnsä ja turvallisuuden tunteensa.
Nuorena aikuisena Lea yrittää ymmärtää, mitä vapaus todella on.
Huomiotani kiinnitti kirjassa muun muassa vuoden1996 kuvauksessa kohta:
”Korruptio oli nyt kaikkien huulilla. Se oli yleisselitys kaikelle pahalle, sekä nyt tapahtuvalle että menneelle, henkilökohtaiselle ja poliittiselle, ihmisten tekemille virheille ja laitosten tehottomuudelle.”
Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kun eletään vuotta 2026, sama sana ”korruptio” tuli esiin niin tapaamieni tiranalaisten puheissa kuin myös mielenosoituksissa.