Ympäristötoimittajien Kreetan opintomatka on poikinut lisää juttuja

Olimme Ympäristötoimittajien opintomatkalla Kreetalla syksyllä 2024. Siitä postailin jo aiemmin ja jutut löytyvät tuosta linkistä.

Tiedetoimittaja -julkaisu

Tiedetoimittajien Eeva Pitkälä kirjoitti Tiedetoimittaja – julkaisuun laajan artikkelin, joka pohjautuu hänen kokemuksiinsa Kreetalla.

Ilmaston lämpiäminen näkyy ja tuntuu Kreetalla – Tiedetoimittaja Eeva Pitkälä halusi näyttää kollegoille karun todellisuuden

Artikkelissa kuvataan muun muassa vesitilannetta Kreetalla.

Lisäksi Eeva Pitkälä haastatteli opintomatkalla mukana olleita toimittajia, siitä mitä toimittajat voisivat tehdä ja huomioida kirjoittaessaan. Toimittajien kommentteja voit lukea

Näin toimittajat kommentoivat, mitä ja miten ilmastokriisistä pitäisi tai voisi kirjoittaa

Linkistä löytyy:

Ilpo Salonen: Ympäristöjutuissa on hyvä osata puhua lukijan kieltä
Sofia Virtanen: Ilmastonmuutos tulee mukaan tekniikan alan juttuihin
Giorgios Lialios: Ihmisille pitää kertoa mitä tapahtuu paikoille, joita he rakastavat
Kirsti Sergejeff: Pitää kirjoittaa siitä mikä vie asioita eteenpäin

Lisäksi linkin artikkelissa kerrotaan mitä tutkija toivoo toimittajilta.

Suvi Sojoma: Lukijan vastuulle ei saa jättää pisteiden yhdistämistä toisiinsa

Ympäristöt 2025 -julkaisu

Myös Ympäristöt 2025 -julkaisussa oli tuon opintomatkan synnyttämiä artikkeleita kuvattuna eri kantilta. Koska matkailu on minun sarkani, kirjoitin matkailun näkökulmista jutun Kestävä matkailu Kreetalla, jonka julkaisen jäljempänä.

Ympäristöt 2025 -julkaisua ei ole netissä, mutta jos haluat pdf-version, laita viestiä.

Kestävä matkailu Kreetalla

Ympäristötoimittajat ry:n vuoden 2024 ulkomaan opintomatka suuntautui Kreetalle, jossa tutustuimme kestävän kehityksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Syyskuussa tehtyä opintomatkaa täydensi joulukuussa Helsingissä pidetty Kestävä matkailu -seminaari.

Kreetan matkan päivittäin vaihtuviin teemoihin sisältyi vesiasioita, sähköntuotantoa, maataloutta ja matkailua. Kuljimme bussilla niin saaren pohjoiskuin eteläpuolella sekä Psiloritisvuoren ympäristössä. Yövyimme Anogeiassa, Heraklionissa ja Haniassa. Mukana oli seitsemäntoista ympäristötoimittajaa.

Viikon aikana tapasimme yliopistotutkijoita ja paikallisia toimijoita. Kävimme Unescon geopuistoverkoston kohteessa, Psiloritiksen geopuistossa. Samalla saimme välähdyksen kreetalaisesta vuoristoelämästä. Viinitilalla yrittäjäperhe kertoi luomuviinien tuotannosta. Kaikissa matkailualan kohtaamisissa keskeinen puheenaihe oli kestävä matkailu.

Hanian yliopistolla (Mediterranean Agronomic Institute of Chania, CIHEAM) käsiteltiin kestävää matkailua. Saimme kuulla, että Kreetalle saapuu vuosittain yli viisi miljoonaa matkailijaa. Heitä varten tarvitaan liikkumatilaa, vettä, sähköä ja palveluja.

Suunnitelmia on tehty, jotta turismi saataisiin leviämään ranta-alueita laajemmalle. Saaren keskialueella olisi tilaa, ja hienoja vuoristomaisemia löytyy – sen jokainen Kreetalla käynyt tietää, mutta tällä hetkellä suuri osa matkailijoista viihtyy Kreetan merenrantapaikoissa.

Matkailukauden pidentäminen ympärivuotiseksi on Kreetallakin haaste, johon haetaan ratkaisuja. Vaikea kuitenkin sanoa, miten kautta voitaisiin pidentää. Rakennuksia ja paikkoja täytyy uudistaakin, ja usein näitä huoltotoimenpiteitä tehdään silloin, kun saari uinuu talvikautta. Itse nautin – Kreetalla ja missä matkaankin, kaikkein eniten matkustamisesta sesonkien ulkopuolella, erityisesti siitä ajasta, kun matkailupalvelujen tarjoajat ovat saaneet hengähdystaukonsa ja ovat järjestelemässä paikkoja uutta sesonkia varten.

Äkkiseltään Kreetan vuoristoalueet näyttävät karuilta, aivan kuin niissä ei olisi elämää. Näin ei kuitenkaan ole vaan niillä kasvaa monenlaista. Kaiken kaikkiaan Kreetan saarelta löytyy noin 2350 kasvilajia, kerrottiin Hanian yliopistolla.

Paikan päällä, Psiloritiksen rinteiden maisemissa Anogeian pormestari Sokratis Kefalogiannis kertoi alueen taloudesta. Tuloista 80 prosenttia saadaan eläintaloudesta ja vain 10 prosenttia turismista, loput sekalaisista toimista. Turismin osuutta haluttaisiin lisätä. Tavoitteena olisi nosto 30 prosenttiin, mutta haasteena on vesi.

Alueella on mittava tekoallas, mutta se ei ole vesitiivis. Allasta korjataan, ja pato on suunnitteilla. Muutakin tarvitaan, kuten paikallisten kouluttamista palvelemaan matkailijoita. Lunta on, ja talviurheilumuotoja pitäisi keksiä, eli matkailukauden jatkoa Anogeian alueella havitellaan, sitä ympärivuotisuutta. Kaikki tämä hiilijalanjälkeä pienentäen. Suunnitelmia on jo käynnissä. Kefalogiannis kertoi, että Ida-vuorella olevassa observatoriossa on tarkoitus järjestää tieteellinen tapahtuma ns. tähtikoulu. Hän mainitsi myös kolmen maan observatorioiden EU-jättiprojektin, jonka tuloksena tietoa voidaan siirtää satelliitteihin ääritilanteissa.

Viikon aikana päivät täyttyivät asiapitoista puheenvuoroista, mutta ehdimme toki käymään muutamissa museoissa ja arkeologisella alueella. Matkailijoille historia, elämyksellisyys ja tarinat ovat tärkeitä. Niitä Kreetalla riittää. Heraklionin luonnonhistoriallisessa museossa koimme simulaattorissa maanjäristyksen vaikutuksia. Hanian lähettyvillä käväisimme Apteran arkeologista aluetta tutkimassa. Priniasissa esihistoriallisuus ja nykypäivä kohtasivat: minolaisen kylän jäänteillä tepasteli lammaslauma, ja läheisellä vuorella pyörivät tuulivoimalat. 1360 metrin korkeudessa sijaitsevassa Ída Anronin luolassa taas saimme kuulla kreikkalaista mytologiaa. Kreikkalaisessa mytologiassa Zeuksen äiti Rhea kätki vastasyntyneen Zeuksen Ídan luolaan, jotta isä Kronos ei vahingoittaisi Zeusta.

Lähes koko viikko kului etäällä turistien hulinoista, paikoissa, joissa kaskaiden sirinä hallitsi äänimaailmaa. Niinpä kontrasti oli valtava, kun saavuimme varhaisen paluulennon vuoksi viimeisenä iltana Haniaan. Heti hotellin ovesta ulos tultaessa vastaan vyöryi ihmisten virta, ja moninaiset kielet keikkuivat ilmassa. Eteneminen oli vaikeaa, ruokapaikan löytäminen ilman etukäteisvarausta lähes mahdotonta. Kun vihdoin saimme tuolit allemme – kuka mihinkin päin kenossa katuterassilla istuen – kohtelu oli kaukana kreetalaisesta vieraanvaraisuudesta.

Avauskuva: Eeva Pitkälä