Jenna Kostetin Valkoisen linnun kaupunki vei minut 1930-luvun Turkuun ja jo aiemmin tuttujen Ahlgrenin suvun naisten elämänvalintoihin. Tarinoissa yksilön vapaus ja suvun odotukset törmäävät.
Luin jo aiemmin Jenna Kostetin Sinisiipisten saari -kirjan ja siitä syystä monet Valkoisen linnun kaupunki -kirjassa esiintyvät henkilöt ovat tuttuja.
Tässä teoksessa1930-luvun Turku tulee elävästi esiin yksityiskohtien kautta, kuten esimerkiksi päähenkilö Fanny Ahlgrenin kotitalon kuvauksessa. Perhe asuu jugendtyylisessä talossa, jonka ulko-ovea koristaa albatrossiaiheinen lasimaalaus. Tämä lasimaalaus saa myöhemmin sijansa tarinassa, sillä se inspiroi Fannya taiteen tekemisessä.
Tunnen Turkua aika hyvin, vaikka en ole asunut siellä, ja siksi monessa kohtaa kirjan kuvauksia ikään kuin vaelsin kaupungilla. Tuttuja kohteita yhä edelleen.
Minua viehättää Jenna Kostetin tapa sisällyttää aikakauden elämäntapaa rivien väliin kuten “Kesät vietetään huvilalla Ruissalossa”.
Määrätietoinen Fanny on “lapsesta saakka tiennyt, mitä haluaa elämältään”, mutta varakas suku pyrkii ohjaamaan nuorten naisten valintoja. Sijansa saa Fannylle esikuvana toimiva serkku Aina, joka on ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä ja työskentelee Egyptissä. Hänen tarinaansa seurataan kirjeiden välityksellä.
Jokaisen on lopulta “päätettävä itse, millaisten valintojen, toiveiden ja unelmien antaa määritellä elämäänsä.” Miten ajatonta!
Kivaa ja kevyttä luettavaa. Kolmas osa Ahlgrenin suvun naisista on tulossa. Se on selvää, sillä moni asia tarinassa jäi kesken. Odottelen!
Tämä olisi varmasti itsellenikin kiinnostava, sillä olen asunut Turussa reilut kahdeksan vuotta. Vaikka se sijoittuukin lähes 100 vuoden taakse, olen myös varma, että tuttuja kohteita olisi itsellenikin ollut.
Kiitos kommentista Mikko! Paikallishistoriaa on aina mukavaa lukea, tämäkään ei tehnyt poikkeusta.