Viimeisiä touhuja Santiago de Compostelassa on siistiytyminen kotiinlähtöä varten. Jotkut satsaavat uusiin vaatteisiin, meikkeihin, hoitoihin ja kaikenlaiseen hemmotteluun. Minulla on tapana käydä kampaajalla, jo senkin vuoksi että yleensä – kuten en tälläkään kertaa – saa tukkaani omin voimin selväksi.
Kampaajalle, 8 km /13.10.2025
Olipa vaikea löytää avoinna oleva kampaamo maanantaiaamuna. Kiertelin aika pitkän lenkin – sovellus näytti kahdeksaa kilometriä, kunnes löysin Bibi Boga kampaamon.
Hiukseni olivat yhtä myttyä. Kampaaja kutsui niitä camino-rastoiksi. Rinkka hieroo niskatukan sellaiseksi kasaksi, johon ei edes sormet pysty. Onneksi kampaajalla oli mystinen kampa.
Täällä Espanjassa minusta on aina tehty vaalea ja suoratukkainen. Niin nytkin.
Kohtaaminen Casa Manolon jonossa
Monet ravintolat näyttivät uinuvan kansallispäivän jälkitilassa, mutta peregrinojen suosima Casa Manolo oli avoinna. Tietenkin sinne oli pitkä jono.
Casa Manolossa olen syönyt useilla aiemmilla Santiagon reissuilla. Tällä kertaa mietiskelin, että viitsinkö jonottaa.
Viitsin, sillä jonossa oli kiva yllätys. Finisterrestä tuttu korealainen Mei jonotteli jo alkupäässä ja hän huikkasi minulle, että tule hänen pöytäänsä. Oli kiva saada seuraa ja erityisesti Meistä, sillä hänen kanssaan meillä riitti juttua jo aiemminkin.
Avauskuvassa Mei ja minun pulpoannokseni (mustekalaa). En ottanut päivän lounasta (Menu del Peregrino) sillä pulpot houkuttivat.
Jopas, aikamoinen muutos kampaajalla käynnin jälkeen! Kampaajalla käynti muutenkin on varmasti tuollaisen suorituksen jälkeen hyvä idea. Hyvän näköinen mustekala-annos, mutta niin näyttää kyllä hyvältä myös Mein annos (Menu del Peregrino?).
Kiitos kommentista Mikko! Joo, Mei söi Menu del Peregrinon. Se oli runsas, kolmen ruokalajin kokonaisuus. Varmaan hyvä sekin. Ainakin Mei näytti nauttivan ruoastaan. Mitä kampaukseen tulee, niin kampaajan suorennus kyllä kipristyi heti kun vähänkään kosteutta tuli ilmaan. Mutta on kiva nähdä, mitä kampaajat eri puolilla maailmaa saavat aikaiseksi.