Saavuin Santiago de Compostelaan lauantaina 12.10.2025 myöhään iltapäivällä, mutta tietäen rekisteritoimiston jonoista päädyin rekisteröitymään vasta sunnuntaina. Jono alkaa muodostumaan jo ennen toimiston avaamista ja pitenee sitä myöten mitä pidemmälle päivä ehtii. Jononjärjestäjä jakaa vuoronumerot. Rekisteröinnin myötä vaeltaja on virallisesti saapunut Santiagoon ja saa pyhiinvaellustodistuksen eli compostelan.
Compostelaa hakemassa – ja vielä kerran caminolle. Lyhyt kävely Camino de Finisterreä pitkin, 8 km /12.10.2025
Sunnuntaiaamuna lähdin aikaisin kohti rekisteröintitoimistoa, Pilgrim’s reception office. Majapaikkani Seminario Minor sijaitsi kauempana keskustasta. Sen läheisyydessä kujat olivat aavemaisen autioita.
Keskustassa Plaza del Obradoirolla, Santiagoon saapuvien peregrinojen tärkeimmällä aukiolla käyskenteli vain muutamia ihmisiä. Katedraalin yllä loimotti kuu. Olisin halunnut kuumaisemasta kunnon kuvan, mutta kännykän valovoima ei riittänyt. Hostal dos Reis Católicos, aukion kuuluisa Parador-hotelli oli osittain rakennustelineiden peittämänä.
Rekisteröintitoimistossa Santiago de Compostelassa
Rekisteröintioimiston oven takana oli vain muutamia jonottajia, koska oli varhainen aamu. Jono pitenee päivän mittaan sitä mukaa kun vaeltajia saapuu. Jotkut tulevat suoraan vaellukselta, heti kaupunkiin saavuttuaan.
On etua olla hyvissä ajoin: lyhyempi jonotusaika ja lisäksi kymmenen ensimmäistä palkitaan päivittäin. Siitä lisää kohta.
Ensimmäinen Santiagoon saapumisen kerta on aina vaikuttavin. Joillekin se on ainutlaatuinen, kerran elämässä kokemus. Sitten on niitä, jotka ovat jääneet koukkuun ja vaeltelevat Santiagon teillä useita kertoja, kuten minä.
Omasta ensimmäisestä saapumisesta on jo aikaa. Tämä neljäs alkoi jo tuntua saman toistolta. Menetelmät ovat tietenkin muuttuneet vuodesta 2007 ja vaeltajamäärät moninkertaistuneet. Se mikä aikoinaan tehtiin käsipelillä, on nykyään digitaalista. Esimerkiksi rekisteröityminen aloitetaan QR-koodilla aukenevan rekisteröintilomakkeen täyttämisellä.
Rekisteritoimiston tiskin takana compostelan järjestelijä kyseli vaelluksestani ja yritti lietsoa tunnelmaa parhaansa mukaan. Kehui kehumasta päästyään. Olihan tämä toki jotain! Kymmenen vuotta sitten aloittamani Camino Norte oli saatu päätökseen. Välissä oli koronaa ja muuta.
Pyhiinvaellustoimiston sivuilta löytyy tilastotietoa vaeltajista.
Vaeltajat kokoontuvat
Compostela-todistus kädessään monet vaeltajat kokoontuvat Plaza del Obradoiron aukiolla. Sen ympärillä on Santiago de Compostelan historiallinen kortteli, yksi Euroopan parhaiten säilyneistä. Aukiolla sijaitsee Santiago de Compostelan katedraali, jossa on apostoli Jaakobin hauta. Eli ne kuuluisat luut.
Katedraalissa järjestetään pyhiinvaeltajien messuja eri kielillä. Messuissa luetellaan edellispäivän saapuneiden lukumäärät maittain.
Sunnuntaina 12.10. jono englannin kieliseen messuun kiemurteli ympäri mittavaa katedraalia. Istumapaikan varmistaneet olivat tulleet paikalle jo aamukymmeneltä, pari tuntia ennen messun alkamista.
Mielenkiinnosta ja vakuuttuneena siitä, että tämä on viimeinen saapumiseni Santiago de Compostelaan, menin minäkin messuun. Näin pelkkiä jalkoja ja kuulin jostain etäältä papin sanoja. Olin kuulevinani, että lauantaina oli saapunut yksi suomalainen. Oletettavasti alkumatkan kanssakulkijani, jonka kanssa emme oikein löytäneet yhteistä askellusta.
Plaza del Obradoirolle päästyään jotkut liikuttuvat kyyneliin, toiset taas halailevat kanssakulkijoitaan, kuka mitäkin. Ilmassa on riemua. Tämä vaeltaja ottaa rennosti pitkän matkan jälkeen.
Virallisesti saapunut Santiago de Compostelaan
Pyhiinvaellustodistus eli compostela kädessäni olin virallisesti Santiagossa. 306 kilometriä kävelyä takana, siis tällä reissulla.
Minut tilastoitiin ”cultural” -luokkaan ja vaellusosuuudeksi compostelaani kirjattiin vaellus välillä San Sebastian – Santiago, kaiken kaikkiaan 803 kilometriä.
Oli hyvä, että minulla oli vuoden 2015 pyhiinvaelluspassi eli credencial del peregrino mukanani. Se oli lähes täynnä ja uuden loppumatkan leimoja varten sain Gijonin katedraalista.
Rekisteröinnin yhteydessä tarkistetaan passin leimoista, että compostelan edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä on sadan kilometrin kävely tai ratsastaminen Santiagoon johtavia reittejä myöten. Pyörällä kulkevat joutuvat polkemaan kaksisataa kilometriä. Leimoja matkan varrella kerätään niin majoituspaikoista, kirkoista kuin baareista.
Todistus on kirjoitettu latinaksi nimeäni myöten.
Kerran viel
Vielä muutama kilometri tuli lisää, sillä rekisteröinnin jälkeen lähdin kävelemään Finisterreen johtavaa camino-reittiä, joka alkaa katedraalin vierestä. Ihan vaan huvikseni, kun oli luppoaikaa. Kovin montaa kilometriä en ehtinyt kävellä, sillä piti ehtiä lounaalle.
Lounaalle luksushotelliin
Olin yksi päivän kymmenestä ensimmäisestä compostela-todistuksen hakijasta. Palkintona lounas Hostal dos Reis Católicos -hotellin ravintolassa. Sain voucherin lounaalle.
Hostal dos Reis Católicos on aikoinaan ollut pyhiinvaeltajien sairaala, ja nykyään se toimii Parador-luksushotellina. Perinteitä noudattaen hotelli tarjoaa päivittäin kymmenelle ensimmäiselle rekisteritoimistoon saapuneelle lounaan tai illallisen.
Lounastilaisuus oli huippukiva. Yhdeksän eri pituisia matkoja ja reittejä vaeltanutta peregrinoa saman pöydän ääressä. Kymmenen sai tuon voucherin, mutta yksi ei tullut paikalle. Mukana oli espanjalaisia, saksalainen, ranskalainen, portugalilainen, brasilialainen, taiwanilainen ja minä. Avauskuvassa on porukkamme. Vain espanjalaispariskunta puuttuu kuvasta.
Juttu luisti ja ruoka maistui. Saimme galicialaista keittoa, riisiä ja lihaa, Santiago-kakkua.
Kyllähän se varmasti on niin, että se ensimmäinen kerta Santiagoon saapumisista jää mieleen vaikuttavimpana. Mutta onhan tuo aikamoinen suoritus saada päätökseen Camino Norte, joten onnettelut siitä! Ja on muuten komean näköinen tuo Santiago de Compostelan katedraali! Ja tosiaan, todella kivalta kuulostanut lounashetki!
Kiitos Mikko, sekä onnitteluista että kommentista. Katedraali oli edellisen saapumiseni aikaan (taisi olla 2017) remontissa ja ilmeisesti kaikki saatu nyt tehtyä. Vieressä olevan hotellin vuoro nyt. Lounashetki oli kyllä ikimuistoinen.