Tässä vaiheessa Camino del Norte vaellusta suunnitelmat menivät uusiksi flunssan takia. Vaelsin Tapia de Casariegosta Ribadeoon mutta huomasin, että kroppa kertoi levon olevan paikallaan. Päädyin viettämään kolme yötä Ribadeossa.
Tapia de Casariego – Ribadeo, 13 km /26.9.20225
Tapia de Casariegosta tai kuten paikalliset sanovat ”Tapiasta” seuraavaan kohteeseen, Ribadeoon matka jatkui tasaista maastoa. Välillä peltoja, välillä rantamaisemia, lehmiä ja keltaisia nuolia.
Keltaisia nuolia arvostan erityisesti. Keltaisten nuolten avulla voi suunnistaa Santiago de Compostelaan. Keltaisten simpukoiden ohella nuolet ovat Santiagoon johtavien teiden symboleja, joita löytyy laajalti Euroopasta.
Ribadeon sillan kohdalla Asturian itsehallintokunta vaihtui Galician itsehallintokunnaksi. Takanani tuossa vaiheessa oli 168 vaelluskilometriä ja moninaisia vaellusmajoja.
Tauti iskee
Edellispäivänä Tapiassa huomasin, että kurkku alkoi olla karhea. Ribadeossa kurkku muuttui kipeäksi ja olo vetämättömäksi. Tauti iski. Erilaisia flunssia oli tarjolla, kun ollaan lähekkäin, syödään, nukutaankin. Oli pakko antaa periksi. Otin pedin kolmeksi yöksi.
Kiveen hakatut ruoka-ajat
Avauskuvassa kurkistan Cesar Lomberan Marqués de Sargadelos – veistoksesta. Patsas sijaitsee Ibáñezin palatsin rappusilla keskeisellä paikalla Ribadeoa. Majatalomme Hostel Rio Eo oli viereisessä rakennuksessa. Aika hyvä paikka majailla.
Koska matkaa Tapiasta Ribadeoon oli vain 13 kilometriä, ehdin jo ennen ravintolakeittiöiden siestaa lounaalle. Keittöt ovat avoinna yleensä 13-16, jolloin saa ruokaa. Sitten on pitkä tauko, iltakahdeksaan asti., jolloin aletaan tarjoilla illalista. Jos ravintola ei sulje oviaan siestan ajaksi kokonaan, voi saada sämpylöitä ja sen sellaista. Nämä kiveenhakatut ruoka-ajat ovat yleisiä. Baareista saa kyllä yleensä jotain pientä purtavaa, mutta sellaisella ei vaeltaja pärjää.
Ehdin siis lounaalle La Quinta -ravintolaan. Ruokalistassa luki chicharro, piikkimakrilli. Kyllä oli maukasta. Kuvaa en tullut ottaneeksi.
Sen sijaan katselin suurta lehmän kuvaa seinällä. Siitä olisi saanut selville eri ruhonosien nimet, jos olisi liharuokaa tilannut.
Digestiiviksi yritin tilata paikallisen liköörin, licor de hierbas, mutta jotenkin muistini sai sen muotoon korvalikööri. Kyllä niitä baarissa nauratti.
Jalkapalloa ja aperitiiveja kirkon aukiolla
Majataloa lähellä olevalla kirkon aukiolla alkuillasta baarit olivat täynnä porukkaa. Paikalliset olivat nauttimassa aperitiiveja ja seurustelemassa. Kirkon pihalla lapset potkivat palloa.
Sisällä kirkossa on messu meneillään ja ovi auki. Pitkään katselin, koska pallo lentää kirkon ovesta sisään. Ei lentänyt, mutta ohikulkeva nainen sai sen päähänsä, mutta tämä ei ollut moksiskaan. Ei sovellu luterilaiseen ajattelutapaan.
Siinä istuessani katselin, kuinka baariin työnnettiin (luultavasti) mummoa rollaattorilla. Iltapäivän viettoon tulivat, samoin kuin jo naapuripöydässä oleva pariskunta.
Kun naapuripöytään tuli toinen pariskunta, tarjoilija oli hetkessä laittamassa lisäpöytää jatkeeksi. Seuraavaksi seurueeseen liittyi ”sinkku” ja miehet lennättivät tuolin hänelle. Juttu jatkui pusuhalien jälkeen kuin ei mitään.
Niin sujuvaa ja söpöä.
Pyykkiä varten tarvitsen euron kolikoita. Sain mitä pyysin, runsain mitoin.
Laadin selviämisstrategiaa Ribadeossa lepäillessäni
Niin se vaan flunssa pani lepäilemään ja miettimään jatkoa. Tulossa oli pitkiä taipaleita ilman palveluita.
Päiväkirjasta 27.9.2025
Makaan flunssassa ja laadin selviämisstrategiaa.
Tulossa olevat etäisyydet tuottavat päänvaivaa. Majapaikasta seuraavaan voi olla helposti 20 kilometriä ja usein matkan varrelta puuttuvat palvelut. Mäkisessä maastossa lähes kymmenen kilon rinkan kanssa en jaksa.
Näin mietin:
Yli 15 kilometrin matkalle tilaan rinkalle kuljetuksen. Päiväreppuun vain eväät ja vettä.
Yli 20 kilsan matkan menen bussilla, jos sellainen on. (Joo tiedän, että täällä monet kävelevät 30 kilsaa päivässä, mutta olen Mummo. Pitkänmatkan vaeltajat ovat urheilullisempia ja valtaosa miehiä ainakin näkemäni mukaan.)
Jos näillä ei pärjää, niin liityn legendaaristen ranskattarien kastiin. Ostan korkkarit ja päräytän lähimmälle julkisen liikenteen asemalle, vaikka taksilla.
Ranskattarista kerrotaan, vaikka en itse ole heitä viidellä aiemmalla caminolla olekaan tavannut, että he ajavat taksilla viimeiset sata kilsaa ennen Santiago de Compostelaa ja kuittaavat compostelan – pyhiinvaellustodistuksen. Minulla on jo useita composteloita aiemmilta reissuilta, eli se ei ole minun juttuni.
Muistini on ilmeisen huono tämän Norten vaativuuden suhteen, sillä olen jo ennen tätä reissua vaeltanut Norten alkupäästä San Sebastianista Oviedoon. Nyt on tarkoitus ottaa loppurutistus, viimeiset kolmesataa kilsaa kahdeksasta sadasta kilsasta.
Päiväkirjaa – Ribadeossa estejuoksukisat sunnuntaina 28.9.2025
Flunssan hoitoa ja lepäämistä. Majapaikassa on kylmä (suomalaisittain), mutta ulkona lämmintä.
Kaupungilla tapahtui, estejuoksukilpailu, Heroican Race oli päivällä. Aamukymmeneltä alkoi ja tapahtumia pystyin seuraamaan majapaikan lähellä, sillä majapaikkani on kaupungin keskustassa.
Kylläpä temppuja tekivät! Juoksivat kuulemma kymmenen kilsaa ja matkan varrella oli yli 30 erilaista estettä: muun muassa mudassa ryömimistä, seinien ylittämistä, köysissä kiipeämistä ja tasapainoilua.
Siinä testattiin fyysisen kunnon lisäksi henkistä kestävyyttä. Tiimityötä näytti myös olevan, sillä toisia avustettiin.
Ymmärsin, että kyseessä on viitisen vuotta vanha tapahtuma. Tähtäimessä tietenkin luoda happeningiä kaupunkiin. Ja varmaan myös lisätä yhteisöllisyyttä.
Kuvassa olevan Taby Perezin kanssa ehdin vaihtaa muutaman sanan, ennen kuin hänen oli mentävä joukkueensa mukana nauhojen jakoon.
Lepopäivän ratoksi ”bobborna bort” (pöpöt pois)- kampanja. Itsepalvelupesulan koneessa vaatteet pyörivät, siis kaikki, makuupussia myöten. Olipa vähällä etten laittanut niitä lemmikkien vaatteille tarkoitettuun koneeseen. En osannut ajatella, että sellainenkin vaihtoehto on.
Maanantaina jatkoin matkaa, mutta oli sen verran vetämätön olo, että Vilanova de Lourenzá jäi väliin ja matka jatkui bussilla Mondonedoon.
Mitä sitten tapahtui? Kohtaamisia ja kaivonkansia matkalla Santiago de Compostelaan 9
Sairastuminen reissussa on aina ikävää. Onneksi sinulla ilmeiesti on muutama päivä aikaa huilata, mutta ainahan niin ei ole ja sairastuminen saattaa pilata kokonaan tai ainakin melkein koko reissun.