Vaellus Camino del Nortella on yllätyksiä täynnä. Yhtenä päivänä joudut supermarketin salaattikipon armoille, toisena päivänä saat 15 eurolla kolmen ruokalajin aterian viineineen päivineen. Majataloistakaan ei aina tiedä. Tai ehkä tietäisi, jos jaksaisi lukea netistä arvosteluja. Joskus majatalot tarjoavat mukavat olosuhteet, toisinaan taas ovat mitä ovat. Vesi onneksi suihkuissa on yleensä lämmintä.
Pari päivää meni, kun vaelsin La Piñerasta Tapia de Casariegoon. Matkalla kuvasin kaivonkansia ja nautin eläinten katselusta. Tapiassa kohtaavani segovialainen pani minut koville: mikä saa kaukaa Suomesta tulevan ihmisen kävelemään Santiago de Compostelaan.
La Piñera- La Caridad, 15 km / 24.9.2025
Viidentoista kilometrin kävelyn jälkeen, La Caridadissa olisi maistunut kunnon ruoka, mutta vain pahainen baari oli auki. Sekin vain iltapäivällä, ja tarjolla oli ainoastaan oluen tai viinin kylkiäisenä tulevia pinxhoja eli pikkupaloja. Supermarketista hain salaatin.
Niin hellyttävää yhdessäoloa
Katselin porukkaa baarissa. Vauvaperhe teki lähtöään. Läheisessä pöydässä toinen perhe seurusteli. Mukana oli esikouluikäiseltä näyttävä tyttö. Äiti joi oluttaan ja juttu luisti. Kädet heiluivat, kun hän selitti jotain vanhemmalle naiselle, joka myöhemmin osoittautui isoäidiksi. Jotenkin hellyttävää. On vaikea kuvitella samaa näkyä Suomessa lähibaarissa.
Kuudentoista miehen kuorsauskuoro
Carida Hospedaje alberguessa oli jotain häikkää. Sillä välin kun istuin baarissa, hospitalero oli kuulemma käynyt kolmesti ja yksi nainen oli kääntynyt ovelta. Ehkä tämä nainen säikähti testosteronin määrää, sillä majatalo oli täynnä miehiä, pääsosin espanjalaisia. Kaiken lopputuloksena oli, että nukuimme – siis Kanssakulkija ja minä – 16 miehen kuosatessa ympärillämme. Levottomasti nukuin.
La Caridad- Tapia de Casariego, 12 km / 25.9.2025
Tällaisia vaelluspäivä saisi olla useammin. Kaksitoista kilometriä melko tasaista menoa. Matkan varrella oli paljon katseltavaa: pieniä kyliä, taloja, lehmiä, hevosia, aasikin, eri vaiheessa olevia maissipeltoja. Joissain kohti maissisato oli jo korjattu, joissain vielä niittämättä.
Tapia de Casariegossa yövyimme Puente de los Santos -hotellissa, sillä albergueita ei ollut.
Jalkojen kiittämisen jälkeen lounaalle.
Menu del dia – Kolmen ruokalajin menu viineineen, kahveineen 15 euroa pöytiin tarjoiltuna
Minulle on aina ollut mysteeri, miten he saavat tuon aikaiseksi? Joskus 12 euroa, joskus 15 euroa, kalleimmillaankin näillä seuduilla söin 20 eurolla. Eikä mitään noutopöytiä, vaan kauniisti aseteltuja annoksia valkopaitaisten tarjoilijoiden pöytiin tuomina.
Alkuroaksi kananmunaa bonito-täytteellä (Huevos rellenos de bonito) , lohta (Salmon a la plancha) ja karamellivanukasta (flan).
Bonito-täyte tarkoitti pikanttia tonnikalatahnaa.
Lohi oli kuulemma Tanskasta. Siihen lopputulokseen päätyivät tarjoilijat aika pitkään päät yhdessä tarjoilupöydän ääressä asiaa tutkittuaan.
Karamellivanukaskin oli oman keittiön tuote, ei purkista kuten usein. Viini talolle tuotettua, ja pärjäisi hyvin vaikka missä vertailussa.
Espresso vielä päälle ja sitten hotelliin päiväunille. Kyllä oli Mummo taivaassa!
Ravintolassa naapuripöydässä vietettiin isoisän synttäreitä. Sain minäkin onnitella ikäistäni miestä.
Toiseen pöytään ilmestyi Tapiassa lomaileva segovialainen nainen, jonka olin jo aiemmin kohdannut kaupungilla. Hän oli neuvonut minut ravintolaan.
Aika monen oluen jälkeen, hän siirsi tuolinsa pöytääni ja ryhtyi tivaamaan, mitä syitä ihmisellä on vaeltaa pitkiä hankalia matkoja päästäkseen Santiago de Compostelaan. Tulla kaukaa Suomesta ja kävellä.
”En ymmärrä ollenkaan, vaikka olen espanjalainen”.
Ei tätä ymmärrä moni muukaan, kansallisuudesta riippumatta. En minäkään. Ehkä se on liikunta, ulkoilma, maisemat ja askeettisuus, jonka jälkeen arvostaa eri lailla elämän nautintoja (kuten tuona päivänä ravintolassa). Tai sitten joku mutteri kuupassani on väärässä asennossa.
Se on kyllä hyvä, että vesi on sentään lämmintä. Joskus raskaan päivän jälkeen on toisaalta muutenkin tärkeä tietää, mitä saa. Toisaalta tuohon on oppinut. Mukavalta näyttää nuo maisemat La Caridadista Tapiaan mennessä. Mahtava myös to menu.