Camino del Nortella voi rinkan jättää kuljetettavaksi. Kokeilin palvelua Luarcasta La Piñeraan. Yllätys, yllätys! Rinkka löysi perille La Piñeran majataloon. Majatalon ovella odotti toinenkin yllätys. Kohtaaminen, josta en olisi niin piitannut.
Luarca – La Piñera, 16,5 km /23.9.2025
Päädyin kokeilemaan rinkan kuljetuspalvelua, jota alueella hoitaa Correos eli paikallinen Posti. Muitakin toimijoita on, mutta tämä näytti olevan vallalla Luarcassa.
Edellisenä iltana tilasin kyydin netin kautta ja aamulla jätin rinkan Luarcan majapaikan ovelle. Correosilla oli lappuja, joihin olisi pitänyt täyttää tiedot, mutta sellaista en saanut käsiini. Jostain sain kortin, johon laitoin majapaikan nimen. Hyvästelin rinkan jo valmiiksi, mutta kuinka ollakaan määränpäässä La Piñeran majatalossa ovensuussa odotti rinkkani.
Reitti Luarcasta La Piñeraan oli melko tasamaata, mitä nyt pariin otteeseen kiivetytti hieman korkeammalla olevaan kylään. Maissipeltoja ja maatalousseutua. Kevyeltä tuntui kulkeminen ilman rinkkaa.
Kohtaaminen Josén kanssa
Aiemmin San Martinin majatalosta kertoessani, mainitsin polkupyörällä paikalle tulleen höpöttävän ja poukkoilevan miehen, hieman pelottavankin. Nyt tämä samainen mies istui La Piñeran majatalon portailla, kun saavuin sinne.
Tuo mies oli José, vapaaehtoinen hospitalero. Näitä vapaaehtoisia majatalon hoitajia näkee aika ajoin. Osa tulee jonkun organisaation lähettämänä, mutta on niitäkin, jotka vain ilmestyvät paikalle auttamaan. Jonkinlaisia elämäntapavaeltajia, joille tarjoutuu mahdollisuu ruokaan ja petipaikkaan.
Kuten jo mainitsin, enpä tuolloin San Martinissa aavistanut, että muutaman päivämatkan päästä tämä levoton koikkelehtija pesisi pyykkini. Niin hän teki. Ja hyvin tekikin. Yleensä näissä majataloissa pyykkikoneet on asetettu 40 asteeseen, jotta mahdollisimman moni ehtisi pestä pyykkinsä.
Kun tulin majataloon siellä ei ollut montaakaan vaeltajaa. Sain puhuttua Josén pesemään pyykkini 60 asteessa ja kuivaamaan 85 asteessa. Siis koko rinkan sisällön makuupussia myöten. Teen näin aika ajoin välttääkseni mahdolliset luteet.
José osallistui illallisenkin laittoon vastuussa olevan hospitaleran kanssa. En halunnut sen tarkemmin tietää miten hän toimi keittiössä, sillä tämä majatalo oli ainoa paikka mistä sai ruokaa. Aamulla huomasin, että José nukkui viereisessä sängyssä.
Kaivonkansia, miksi niitä?
Matkalla La Piñeraan kuvasin monia kaivonkansia, mutta tämä oli puhuttelevin. En ole varma, onko se viemärikaivon kansi vai mikä, mutta tässä se nyt on kuvattuna. Jos ihmettelet miksi teemana on ”kohtaamisia ja kaivonkansia”, niin eipä sille kummempaa selitystä löydy. Halusin vain keksiä kuvausteeman. Olen Kaivonkansibongarit FB-ryhmässä ja tämä tuntui hyvältä tavalta dokumentoida reissua. Kohtaaminen taas tulee siitä, kun nautin ihmisten kanssa kommunikoinnista.
Mitä sitten tapahtui? Kohtaamisia ja kaivonkansia matkalla Santiago de Compostelaan 7
Tuo rinkan kuljetuspalvelu kuulostaakin näppärältä vaihtoehdolta. Mielenkiintoinen persoona tämä Jose ja hienoa, että pyykit tuli pestyä!