Näin alkoi caminomme Espanjassa pohjoisella reitillä, Camino Nortella. Alkuasetelmat voit lukea edellisestä postauksesta.
Lento Madridiin Finnairilla, iltamyöhään perillä
Varausvaiheessa olisi pitänyt tarkistaa jo samalla hetkellä kun varaa, onko lentoasemalta suoraa yöbussia Gijoniin. Ja varata heti. Paikat olivat menneet jo seuraavaan päivään mennessä, niinpä me matkasimme pidemmän kaavan mukaan. Ensin lentoasemalta Burgosiin, jossa vaihdoimme kolmen aikaan yöllä Oviedoon menevään bussiin. Sieltä sitten aamulla Gijonin bussiin.
1. Aloitus Gijon – Zancornio, 15 kilsaa
Virhe! Olisi helpompi aloittaa jostain pienemmältä paikkakunnalta kuin Gijonista.
No, nyt on jokatapauksessa eka etappi tehty +26 lämmössä Gijonista Zancornioon. 15 kilsaa eksymisineen. Reissukaverini on aikoinaan suunnistanut, puheessa vilahtelee Jukolat ja muut.
Varasimme Zancorniosta huoneen Casa Rural Selmosta jo Gijonissa hortoillessamme.
Tiukassa ylämäessähän majapaikkamme sijaitsi. Viimeinen ponnistus meni oluen voimalla. Olut saatiin asturialaisen vieraanvaraisuuden avulla, sillä kylän kaikki ravintolat olivat kiinni. Siis ne kaksi, jotka kylässä löytyy. Majapaikkaa etsiessä läheisen talon asukkaat tarjosivat bocadillot – sämpylät – ja oluet omassa pihassaan. Eivät huolineet maksua. Nämä ovat jotenkin noloja tilanteita. Haluaisi korvata, mutta miten. Toivottavasti en kuitenkaan loukannut, kun tarjosin rahaa.
Kohtaamisia ja kaivonkansia
Kohtaaminen kirkon työntekijän kanssa, kun hain pyhiinvaeltajan passia – sitä, jota tarvitaan majapaikoissa. Hän neuvoi meidät Santiagoon johtavalle tielle. Alku hyvä, mutta sitten myöhemmin seurasi hortoilua.
Reissukaveri jo jossain vaiheessa pohti ”onkohan tämä tämänikäisten hommaa”. Eihän tässä kyllä mitään järkeä ole.
Toinen mukava kohtaaminen bocadillot tarjonneiden kyläläisten kanssa. Ajatella, että viitsivät välittää!
Kaivonkannet – Niihin voi hullaantua täällä Espanjassa. Monilla paikkakunnilla on kauniita kansia. Outo harrastukseni saa lisää matskua.
Päivitän blogia vähän niin ja näin. Mutta seuraa IG-tarinoita. Niitä julkaisen päivittäin.
Onpa mahtavaa vieraanvaraisuutta. Välillä tuollaiseen tulee tosiaan törmättyä ja aina tulee kyllä hyvä mieli.
Kiitos kommentista Mikko! Hyvä mieli tulee ja ne tilanteet jäävät mieleen. Pyrin siihen, ettei paikallisten tarvitse sotkea omia päiviään minua auttaakseen, mutta joskus vaan ei voi mitään. Tuossa kylässä ei ollut mitään avoinna. Ainoassa ravintolassakin häät meneillään.