Matkakuumetta – Santiagon teille lähtö lähestyy

Avauskuvassa jännitän. Silloin olin vasta siinä vaiheessa, että olin menossa tapaamaan ehkä tulevaa vaelluskaveriani. Taas jännitän, kohta lähtö.

Kolmas osuus Camino Nortella eli Pohjoisella reitillä

Olen vaeltanut kahdessa erässä Espanjassa Santiagon teiden Pohjoista reittiä: vuonna 2015 heinäkuussa San Sebastian – Santander ja vuoden 2016 loka- ja marraskuussa Santander-Salas. Jäljellä on 340 km eli Gijonista Santiagoon. Se jäi kaivelemaan.

Yksin en halua lähteä Pohjoisen reiteille. Se kun kuulemma on vaativampi kuin Ranskan reitti, jonka vaelsin yksin. Nyt huhuilin kaveria netistä ja sainkin.

Joku kysyi riittääkö kunto. En tiedä, kuljen sen minkä jalat kantaa. Viimeksi ennen koronaa vaelsin Lissabonista Santiagoon ja koville otti. Siitä on jo aikaa.

Näin se lähti liikkeelle – Reissujalkaa väpätti – Vaellusseuraa netistä

Laitoin ilmoituksen FB-ryhmään:

”Löytyisikö kaveria Nortelle, joko Gijon-Santiago tai Salas (Oviedo) – Santiago?”

Itsestäni kerroin sen, että en ole ensi kertaa caminolle lähdössä, viisi eri caminoreissua tehnyt, viimeksi 2018 ja että olen vaeltanut myös yksikseni. Reissuista löytyy kuvauksia Mummo matkabloggaa -sivuilta.

Lisäsin myös, että haluaisin kulkea hitaasti, nautiskellen, ja arvioisin vauhtini olevan kolmisen kilometriä tunnissa. Päivämatkat voisivat olla 10-15 kilometriä. Yöpyminen majataloissa tai muissa sängyllisissä paikoissa.

Tapaaminen Espoossa

Avauskuvassa odotan nettikontaktia, joka lähtisi kanssani vaellukselle. Hyvä tyyppi ainakin puhelimessa! Reissu kestää kuukauden.

Tapaamisen jälkeen sovimme lentopäivät ja pian sähköpostiini kilahti excel-taulukko, jossa reitti palasteltu päivämatkoiksi.

Viimeksi kun lähdin vastaavalle matkalle (silloin yksin) hankkiuduin Pyreneiden Ranskan puolelle Saint-Jean-Pied-de-Portiin. Varasin ainoastaan ensimmäisen yön Pyreneillä, sillä uumoilin, että vuorten ylitys vaatii sen. Espanjan puolelta lähdin ilman sen kummempia suunnitelmia linttasemaan kohti Santiago de Compostelaa (807 km).

Kivi symbolisoi

Tuttavani Timo Pyhälä yllätti minut tuomalla tämän tekemänsä Kohtaaminen -kiviveistoksen.
Timo kertoi, että veistos on tehty yhdestä kivestä, kaksi miljardia vuotta vanhasta Virtasalmen dolomiitista.

Santiagon teillä näkee camino-vaeltajia – erityisesti Ranskan reitin kulkijoilla – joilla on repussa mukana kivi.

Kivi symbolisoi kantajaansa hiertävää asiaa, jotain johon hän hakee ratkaisua, tai surua johon haluaa helpotusta kävelemällä pitkän rupeaman Santiagon teillä.

Kivi jätetään reitin varrelle mieluisaan paikkaan ja samalla toivotaan myös henkisen painolastin vähenevän. Selvää on, että mitä raskaampi kivi, sitä suurempi helpotus.

Ranskan reitin varrella on yksi suosittu paikka, Cruz de Ferro ( Rautaristi) kukkula, jonka päällä on risti ja ristin juurella ympäri maailmaa tuotuja kiviä (ja kuvia).

En ole lähdössä Ranskan vaan Pohjoisen reitille. Ja tätä kiviveistosta en reppuuni pakkaa. Se saa kunniapaikan kirjahyllyssäni.

Teemaltaan nappijuttu, sillä kohtaaminen on ollut minulle tärkeä juttu. Muun muassa yritykseni ideana on ollut ihmisten kohtaaminen. Tästähän syntyi teema tälle vaellukselle, sillä kohtaan Nortella varmasti monenlaisia kulkijoita, samaan tapaan kuin edellisten viiden camino-reissuni aikana.

Varusteiden valmistelu

Minulla on hyväksi koettu lista blogissani – Vaellusvarusteet caminolle – siinä on myös kommentteja miksi jotain – tai miksi ei jotain – mukaan.

Pitihän sitä kokeilla, toimiiko takki enää. Sattui oivallinen ilma testata camino-varusteita. Poljin kaatosateessa kampaajalta kotiin ja tukka oli mitä oli. Siitä suoraan suihkuun. Suihkussa takki näytti pitävän Forecan kolmen pisaran sateen. Neljäs suihkukerta oli liikaa.

Teleskooppisauvat

Testasin teleskooppisauvat. Toimivat. Painavat 400 grammaa, ja pituutta noin 55 cm. Kokonsa puolesta pitäisi mahtua käsimatkatavaroihin.

Seuraa Mummo matkabloggaa -Instagram tarinoita

Voi olla, että en ehdi tai jaksa päivitellä blogia reissun aikana kovin usein. Mutta tarinoita on luvassa. Niitä laitan tulemaan Instan tarinoina ja tietenkin FB-kavereille.

Mitä sitten tapahtui? Kohtaamisia ja kaivonkansia tarina alkaa