Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset kertoo stellerinmerilehmän tarinan. Tämä jättikokoinen eläin löydettiin 1740-luvulla Beringinmereltä. Sen liha, rasva ja nahka oli haluttua tavaraa ja vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa se metsästettiin sukupuuttoon. Stellerinmerilehmä oli suuri ja hidasliikkeinen, siksi helppo saalis.
Stellerinmerilehmän vaiheita vuosisatojen ajan
Elolliset -kirjassa kerrotaan eri aikakausien ja henkilöiden näkökulmasta stellerinmerilehmän tarinaa.
Ensimmäisenä kirjassa kuvataan luonnontutkija Georg Wilhelm Stellerin retkikunnan haaksirikkoutumista autiolle saarelle ja siitä selviytymistä.
Seuraavissa osissa siirrytään 1860-luvun Alaskaan, jonne suomalainen kuvernööri Johan Hampus Furuhjelm ja hänen vaimonsa Anna muuttavat ja sittemmin elävät varsin vaikeissa olosuhteissa.
Nykypäivää kuvaavassa vaiheessa yksi säilynyt luuranko löytyy Helsingin Luonnontieteellisestä museosta.
Luuranko on yhä olemassa ja nähtävillä Luonnontieteellisessä museossa. Ihan pakkohan sinne oli mennä tuota luurankoa katsomaan!
Stellerinmerilehmän luuranko löytyy 1. kerroksen Luut kertovat -näyttelystä.
Sattui niin kivasti, että ehdin vielä näkemään kirjassa esiintyvän hämähäkkejä piirtävän Hilda Olsonin teoksia esittelevän näyttelyn Luonnontieteellisen museon neljännen kerroksen pop-up -parvella. Siellä oli jopa hänen työhuoneensa aseteltuna. Ikävä kyllä tämä näyttely ehti jo loppua.
Näyttelyesittelyssä kerrotaan, että ”Hildan hämähäkit: Luonnontieteellisen keskusmuseon kätköissä on piilotellut harvinainen taidehistoriallinen aarre – kokoelma taiteilija Hilda Olsonin (1832–1916) hämähäkkiakvarelleja.” Toistaiseksi ainakin linkki toimii. Kurkkaa hämähäkkejä!
Stellerinmerilehmän tarina muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on suojella luonnon monimuotoisuutta. Suojella, kun se on vielä mahdollista.
Elolliset -kirjan lopussa on luettelo lajeista, jotka määriteltiin sukupuuttoon kuolleiksi Elolliset -kirjoitusprosessin aikana. Synkkää luettavaa riittää toista sivua.
Nyt on sellainen aihepiiri, joka kiinnostaa. Täytyykin ilman muuta hankkia tämä kirja käsiini.
Kiitos kommentista, Mikko! Elolliset on kyllä tutustumisen arvoinen monella tapaa. Mielenkiintoisena lisänä käynti Luonnontieteellisessä museossa katsomassa stellerinmerilehmän luurankoa.