Rakkaustarina, joka alkaa sontakuoriaisesta! Voiko olla enää kiehtovampaa yhdistelmää. Kehystarina on varsin perinteinen, mutta yksityiskohdat tekevät Jenna Kostetin romaanista Sinisiipisten saari mielenkiintoisen.
En voi olla miettimättä, mitä kirjailija oli pohtinut tarinaa keksiessään. Ja ennen kaikkea mitä hän on oppinut kirjoitusprosessin aikana koppakuoriaisista ja muista luonnon vähemmän esillä olevista eliöistä. Siis mikäli ei jo entuudestaan tunne kenttää. Kostet on koulutukseltaan kansatieteilijä.
Olipa mielenkiintoista tutustua Turun 1930-luvun maisemiin ja sontiaisten – sinisiipisten – elämään.
Suojattua elämää tiukkapipotätiensä kanssa viettänyt päähenkilö Aina, riistäytyy irti suvun paineista. Ja mitä siitä seuraakaan. Ihana kertomus, siitä miten ”huoneen kokoisesta” maailmasta voi sattuman kautta kehkeytyä uusi universumin kokoinen laajuus. Vaikkapa vain sontiaisen avulla.
”Vanhoissa uskomuksissa maan ja kuoleman jumala, jota kutsuttiin nimellä Osiris, sai alkunsa lantakuoriaisesta. Egyptissä kuoriaista kutsuttiin pyhäksi pillerinpyörittäjäksi.”
Teos on kevyttä kesäluettavaa, todellista hyvän mielen kirjallisuutta. Kirjassa on minulle mieleinen loppu.
En kuvaile kirjaa laajemmin, kunhan vinkkaan kaikille Turun seudulle sijoittuvia romaaneja etsiskeleville. Meitä matkakohdelukijoita on muitakin kuin minä. Mutta odottelen jo seuraavaa osaa. Sinisiipisten saari aloittaa trilogian. Jatko-osat ilmestyvät nyt syksyllä – ehkä ihan pian, elokuussa – ja kolmas osa vuoden päästä keväällä.
Kirjan kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Muita kirjavinkkejä blogissani maanosittain ja maittain
Tuo Turun seutu herätti minun kiinnostukseni. Olen sielllä 8 vuotta aikoinaan asunut, niin tässä voikin olla monta kiinnostavaa näkökulmaa itselleni.
Kiitos kommentista, Mikko! Itse en ole koskaan Turussa asunut, mutta monta monituista kertaa siellä käynyt. Luen mielelläni Turun seudusta kaunoa. Tämä oli yksi hyvä tuttavuus.