Matkailutoimittajien Kilta järjesti yhteistyössä
Salon seudun yrittäjien kanssa tutustumismatkan Salon seudulle. Tässä muutamia ensimmäisen päivän kohteita.
Mustikkarinteen metsätilalla Suomusjärvellä
Ihana aamun aloitus! Kun saavuimme Salon toimittajamatkan ensimmäiseen kohteeseen, Mustikkarinteen metsätilalle, siellä puuro oli jo porissut. Emäntä Sanni Orasmaa (avauskuvassa) kantoi kattilaa kohti Humushallia.
Pian nautiskelimme puurosta, tunnelmallisesta musiikista ja taiteilijan itsensä kertomana hänen elämänvaiheistaan. Taputtaa ei saanut! Terrieri nimeltään Drama makaili flyygelin vieressä ja protestoi kaikkia taputusyrityksiä.
Puuro oli varmaan vain tätä mediatilaisuutta varten, mutta soittoa voi kuunnella torstai-iltaisin, kun Sanni harjoittelee.
”Kyseessä on henkilökohtainen harjoitustuokio, ei varsinainen konsertti. Joskus paikalla on vain yksi, toisinaan tupa täynnä”, hän kertoi.
Sanni Orasmaa on jazzlaulaja, äänipedagogi ja Mustikkarinteen yrittäjä.
Wiurilan kartanon tarinoita, Halikko
Wiurilan kartanon vekkulisti tarinoiva vapaaherra Alexander Aminoff kuvaili kartanon historiaa käyttäen höysteenä oman elämänsä vaiheita. Kartanon museossa olevat esineet saivat eloa, kun tarinaan liittyi oma tai jopa isoäidin kokemus.
Moni suomalainen kartano on muuttunut perinteisestä maatalouskartanosta turismikartanoksi. Niin myös Wiurilan kartano. Ennen elettiin maanviljelyksestä, nykyään maa- ja metsätaloustulot ovat enää vain pikkuroolissa. Wiurilan tulot saadaan golfkentästä ja ratsastustallista sekä ravintolasta ja opastetuista kartanokierroksista. Talousrakennuksessa sijaitseva muutaman huoneen hotelli tuo myös hieman tuloja.
Kartanossa käy paljon lounasryhmiä. Yksittäiset matkailijat pistäytyvät katsomassa taidenäyttelyitä, joita järjestetään kesäaikaan. Kartanokierroksen voi tilata vaikka vain yhdelle, mutta hinta määräytyy 10 hengen mukaan.
Ja mikä se sellainen vapaaherra on?
”Vapaaherruus tarkoitti alun perin vapautusta veroista. Nykyään velvoitteita ja perinteitä, pyrkimystä olla esimerkillinen ihmisenä”, kertoi Alexander.
Kun uni tulee, Salon seudulta löytyy myös majapaikkoja
Salon seudulla pääsee myös tutusemaan. Alueella on tuhatkunta vuodepaikkaa.
Me majoittauduimme Mathildedalin Ruukkitehtaan alueelle. Tutustuimme kuitenkin ensin Mathildedalin teolliseen historiaan, ruukin menneisyyteen ja nykypäivään ruukin nykyisen yrittäjän Krista Gustafssonin johdolla.
Majoituimme kolmeen eri kohteeseen Mathildedalissa
Yöpymistä varten porukkamme jakautui kolmeen eri kohteeseen.
Itse majoituin Mathildan Marinassa, jossa palvelut olivat lähellä. Alakerrassa toimi ravintola, lähellä oli Cafe Mathildedal ja Bistro Bruket.
Hieman etäämpänä olevasta Kyläravintola Terhostakin oli helppo löytää yön pimeydessä takaisin.
Ohje kuului: menet vain alamäkeen ja jos jalat kastuvat, olet mennyt liian pitkälle. Näin ohjeistettuna palasin euroviisujen semifinaalikatsomosta ja hyvin meni.
Terhon kyläkapakassa pannaan muuten oluttakin ja valmistetaan siideriä.
Kävin vilkaisemassa muidenkin majapaikkoja. Hotel Mathildedalissa oli tavanomaisten hotellihuoneiden lisäksi tarjolla merikonttimajoitusta. Mielenkiintoinen lisä. Kontit oli sisustettu laivojen hyttien kaltaisilla toiminnoilla.
Hieman etäämpänä kylän keskustasta oli Matilda Villas, joissa osa ryhmästämme yöpyi. En osaa niitä kuvailla, mutta tapasin Terhon euroviisukatsomossa miehen, joka oli ”tullut ostaneeksi” venäläisomistuksesta 18 villaa ja kehittelee niihin kaikenlaista matkailullista lisää lompakon niin salliessa.
Sitä ”tuli ostaneeksi” -mentaliteettia tuntuu olevan vallalla Salon seudulla. Ruukkikierroksella kuulimme kuinka nykyisen yrittäjän Krista Gustafssonin vanhemmat olivat ”tulleet ostaneeksi” ruukin, jonka johdosta Krista tyttärineen pyörittää nykyään tätä moninaista kokonaisuutta.
Jonkinlainen side varmaan täytyy Salon seutuun olla näissä ostosasioissa, sillä useimmat mediamatkalaisista selvisivät vähemmällä, kuten vain alpakkatuotteiden ostamisella. Niitä näytti olevan myynnissä Suomen vastuullisin tuote – palkinnon saaneessa Ruukin Kehräämön alpakkamyymälässä.
Bistro Bruket – uusi ravintolayrittäjä
Illallista nautimme pääsiäisenä avatussa Bistro Bruketissa.
Uusi ravintoloitsija-keittiömestari Stig Holmberg pani parastaan – ja hyvää oli. Tarjolla oli lähiruokaa ja paikallisia tarinoita. Pöytäseurakseni osuivat yrittäjän tytär Ada Tammi ja äiti Tuula Gustafsson. Mielenkiintoista kuulla ruukin vaiheita heidän näkökulmistaan. Kiva kuunnella innostuneita ihmisiä.
Aamiainen Cafe Mathildedalissa
Aamiaista söimme kaikki yhdessä Cafe Mathildedalissa. Siellä meitä odotti valmiit aamiaisannokset, jotka tarjoiltiin kahvin tai teen kera pöytiin. Puuroakin oli tarjolla noutopöydässä.
Puurosta sen verran: lapsena en olisi uskonut, että sanon tämän ”himoitsen puuroa” ja erityisesti himoitsen sitä reissuilla, kun ruokarytmi häiriintyy. Nyt terveysintoilijat – tantat ja taatat – toivottavasti istutte, puuroon laitan voivoisilmän ja päälle ripottelen sokeria. Marjojen kuidut, vitamiinit sun muut terveysvaikutukset pistelen poskeeni eri kulhosta, ennen tai jälkeen puuron.
Toivottavasti Cafe Mathildedalissa on tarjolla pusseja, joihin voi laittaa evääksi sen mitä ei vatsa kerralla vedä, muutoin tulee ruokahukkaa.
Matkailutoimittajien Killan reissun ensimmäinen osa – Salon seudun kuulumisia
Alexander Aminoff on varsin miellyttävältä vaikuttava henkilö ja tuo muuten kartano kuulostaa viihtyiseltä paikalta. Myös Mathildedalin ruukkikylä on mukava paikka.