Toisena reissupäivänä ohjelmassa oli ulkoilua ja käsityöviinien maistelua.
Kõrvemaan luonnonsuojelualueella on neuvostovallan aikoihin heiluttu pyssyjen kanssa, sillä se on toiminut armeijan harjoittelualueena. Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana alueella sijaitsi maatila, jossa kasvatettiin hopeakettuja. Kun Viro itsenäistyi toistamiseen vuonna 1991 maat muutettiin luonnonsuojelualueiksi.
Nykyään Kõrvemaan luonnonsuojelualueella risteilee luontopolkujen verkosto. Kävelimme lyhyehkön, noin tunnin kestävän pätkän, joka alkoi Sportland Kõrvemaan retkeily- ja hiihtokeskuksesta ja päättyi piknik-kohteeseemme Uuejärven Matkapesaan.
Hyötykasveja maistellen kohti Uuejärveä
Oppaanamme toimi Viron luontomatkailuliiton Marilin Pehka, joka perehdytti meidät Kõrvemaan luonnonsuojelualueeseen ja sen hyötykasveihin. Monia kasveja on käytetty, ja yhä käytetään, erilaisiin vaivoihin, mutta myös esimerkiksi juomiin ja ruoan raaka-aineena.
Maistoimme muun muassa pihlajan silmuja. Aika yllättävä makuelämys. Niitä voi käyttää vaikkapa salaatteihin. Suopursun kanssa kannattaa olla varovainen. Väärään aikaan teeaineeksi kerätty suopursu saattaa laittaa nauttijan vähän villimpään kiihkoon.
Aegviidu, Viron vaelluspääkaupunki
Aegviidua kutsutaan Viron vaelluspääkaupungiksi. Se sijaitsee hyvien yhteyksien päässä monesta suunnasta, kuten Tallinnasta. Se on myös vaellusreittien solmukohta. Luonnollisesti Aegviidusta löytyy vaeltajia palveleva info-piste ja muita palveluita.
Viron luontokohteista on olemassa erinomainen opaskirja. Mikko Virta on kirjoittanut oppaan Luontoretkelle Viroon. Siitä ja muistakin postasin jo aiemmin. Lue lisää tästä linkistä.
Small Lapland – yrityksen toiminnasta lisää.
Tutustumishetken huipennus – Viinien maistelua Arun kartanossa
Jos jollain on käsitys, että pressireissuilla siemaillaan skumppaa ja päihdytään punkusta, niin tässä tulee pettymys. Alkoholipitoisia juomia ei tarjoilla edes aterioilla. Toki omaan piikkiin voi halutessaan ostaa palanpainikkeet. Lienee olemassa jokin laki tai sääntö tähänkin.
Nyt meillä kuitenkin oli mahdollisuus nauttia Arun kartanon vieraanvaraisuudesta. Aru sijaitsee myös Kõrvemaalla.
Omistajapariskunta oli pannut pöydän koreaksi ja saimme maistella heidän tekemiä viinejä samalla kun kuulimme viininvalmistusprosessista. Toki kävimme myös tuotantotiloissa ja varastossa kurkkaamassa.
Olisihan kartanossa viihtynyt pidempäänkin. Kartanon isäntäpari järjestää viininmaistajaisia tilauksesta. Järjestelyiden vuoksi viinimaistajaisiin on parempi olla vähän enemmän porukkaa. Täytyy esimerkiksi avata eri viinilaatujen pulloja.
Raparperiviiniä lähti kotiin tuliaisiksi. Suomessa sitä valmistetaan, mutta tietääkseni ainoastaan alkoholittomana.
Matkan järjesti Matkailutoimittajien Kilta yhdessä Visit Tallinnin ja Visit Estonian kanssa. Mukana oli kahdeksan mediaihmistä.
Hyötykasvit kuulostavat kiinnostavilta. Jonkin verran niitä on itsekin tullut käytettyä, mutta paljon olisi varmasti vielä hyödynnettävääkin.
Hyötykasvien käyttöön törmään usein eri puolilla reissatessa ja yritän aina napata jonkun vinkin. Suopursut jätän kuitenkin niille jotka asiaa tuntevat. 🙂