Käväisin EMMAssa – Espoon modernin taiteen museossa. Siellä on meneillään Kokeileva konkretismi -kokoelmanäyttely. Tässä näyttelyssä pääsemme tutustumaan EMMAn omiin kokoelmiin. Teoksia on 53 taiteilijalta, 1950-luvulta tähän päivään. Näyttelyn avajaiset olivat maaliskuun alussa ja samaan aikaan EMMAssa avautui myös puolalaisen Sosnowskan An Order Apart -näyttely.
Kaikkia taiteilijoita en voi tässä esitellä, mutta laitan teoksen kultakin avajaistilaisuudessa 5.3.2024 haastateltavana olleelta. EMMAn intendentti Henna Paunu haastatteli kolmea teoksiaan esittelevää taiteilijaa, jotka taustoittivat teoksiaan.
Taas kerran totean, että kyllä kannatti tutustua taitelijoiden työskentelytapaan ja taustoihin. Teokset avautuivat aivan uudella tavalla.
Haluatko lahjoittaa raanun?
Kuvassa vasemmalla Elina Juopperi. Hänen Perintö- teoksensa on saanut alkunsa vuonna 2010 ja yhä työn alla. Haastattelussa Elina mietti, milloin suomalaisen perinteen hyljeksintä on oikein alkanut.
”Alun perin raanut olivat ihmisen mittaisia, niiden alla nukuttiin”.
Nykyään Elina pelastaa raanuja. Hän toivottaa hylkäysuhan alla olevat raanut tervetulleeksi. Ne voivat parhaimmillaan saada uuden uran hänen taideteoksessaan, raanuista rakentuvassa kuutiossa. Jos haluat lahjoittaa raanun, ohjeet löytyvät tästä linkistä.
Purkit säntillisessä järjestyksessä
Elinan vieressä – tai oikeastaan Elinojen välissä – sohvalla istuu Maija Närhinen, joka kertoi Purkkeja-teoksen tekemisestä.
”Purkit ovat kierrätysmateriaalia, mutta lähtökohtana ei ollut levittää kierrätyksen sanomaa”. Näin Maija esitellään Porvoon Triennaali ry:n sivuilla ”Maija Närhinen on kierrätysmateriaalien kulutusta pehmeästi kritisoiva ja samalla arjen kauneutta esille tuova taiteilija.”
Kauan katselin tuota teosta ja mietin, miten on saatukin purkit osumaan kohdalleen, tarkasti ja raoitta, kun itse ne tahdo saada muutamaa jääkaappirasiaa ojennukseen tiskikaapissani.
/EMMA Kokeileva konkretismi -näyttely /Espoo, Suomi
Muunneltavissa olevaa joukkuepeliä
Elina Autio esitteli teoksensa Team Play. Teoksen olomuoto muuttuu koko ajan kuten joukkuepelikin. Elinalta kysyttiin mitä hän haluaisi tarjota katsojalle: ”Merkityksellisyyden kokemuksen”.
Näyttelykeskus WeeGeessä paljon nähtävää – EMMA, KAMU, Mauri Kunnas -näyttely ja Futuro -ufoa muistuttavaan taloonkin pääsee kohta tutustumaan sisätiloihin
On EMMAssa paljon muutakin, kuten kuvanveistäjä Monika Sosnowskan kuusi valtavaa veistosta An Order Apart -näyttelyssä. Niissä oli käytetty materiaalina teräspalkkeja, betonia ja raudoitustankoja.
Puhumattakaan muista Näyttelykeskus WeeGeen näyttelyistä.
Kokeileva konkretismi näyttely on avoinna 2.3.2025 ja An Oder Apart 15.12.2024 saakka.
Tämä kuulostaakin mielenkiintoiselta. Mukavaa myös, että näyttely on avoinna pitkän aikaa, niin ehtii itsekin käymään siellä. Tuli muuten itselleni ihan uutena tietona, mikä on raanu.
Kiitos kommentista, Mikko! EMMAssa on aika usein mielenkiintoisia näyttelyitä, tämä yksi niistä. Muutenkin tila houkuttaa vaeltelemaan teosten lomassa. Raanu: vierastan niitä, syystä tai toisesta Mutta minulla on yksi vintillä, ollut jo vuosikymmeniä, kun en tiedä mihin laittaisin sen. Yritän löytää. Olisihan se kiva jos raanuni saisi kunniakkaamman paikan kuin minun häkkikomeroni.
Mielenkiintoinen postaus! Ja kiva tosiaan päästä lukemaan taiteilijoiden haastatteluja töiden takaa. Saa katsojana paljon enemmän irti 🙂
Kiitos Eveliina! Joo, minäkin olen ihastunut tuohon mahdollisuuteen oli sitten kyseessä kirjailija tai taidemaalari.
Espoolaisina olemme käyneet katsomassa useimmat Emman näyttelyt, mutta tämä on vielä jonossa – on ollut sen verran kaikkea, matkoja ja muutakin tänä keväänä 🙂
Mutta ehkä viimeistään kun pyöräilykausi alkaa …
Kiitos kommentista Pirkko! Saman kaupungin asukkaita olemme. Minäkin harrastan pyöräilyä Tapiolaan, EMMAan. Joskus kun on aikaa kävelen.
Täytyy taas muistaa käydä Emmassa, kiitos muistutuksesta. Nuo purkit näyttivät hauskoilta. Raanut on tuttuja, muttei se , että niitä on käytetty ennen peittoina.
Kiitos kommentista Hannele! Kaikkea sitä oppii kun käy monipuolisesti eri paikoissa. Minullekin tuo raanu peittona on uusi asia. Olen luullut, että ne ovat aina olleet seinillä. Mutta käytettiinhän itämaisia mattojakin pöytäliinoina.
Varsinkin raanut ja purkit olivat aivan uudenlainen taiteen lähtökohta, en ollut koskaan ajatellut, että niistä voisi jotain tuollaista luoda. Aloin miettiä, missä minun raanuni ovat, kyllä minullakin joskus on kaksi ollut, mutta ei enää, enkä yhtään muista, mihin olen niistä luopunut. Ehkä joku lähisukulainen on hyväksynyt ne. Näin monille tavaroilleni käy. Purkki-idea on hauska myös. Itsekin kierrätän ja teen taidetta, esimerkiksi pullon korkeista joko maalaamalla niitä tai virkkaamalla niille peitteen. Maalattuja pullonkorkkeja on meillä piha-aidoissa ja kukkahyllyillä. Aila
Kiitos Aila ja Juha! Eipä ole minullekaan tullut mieleen mitä kaikkea purkeista voisi tehdä. Toisaalta en ole siinä mielessä taiteellinen. Raanut toki vaativat tilaa ja niistä tehty tuollainen kuutio sopii kyllä taidemuseoon, mutta harvan olohuoneeseen. Kiva kun keksit käyttöä pullonkorkeille!