Kotkan keskustassa sijaitsevassa Wanhassa Fiskarissa harmonikka soi ja puksprööti maistui. Harmonikkaa soitti Mika Huusari tarkoituksenaan toivottaa Visit Kotka-Haminan kutsuma mediaryhmä tervetulleeksi. Illan aikana esiteltiin uusimmat kuulumiset Kymenlaakson ruokaperinteen hyödyntämisestä.
Puksprööti! Laivaterminologiaa ja siihen liittyviä murreilmaisuja tunteville voin kertoa, että emme kuitenkaan jyrsineet laivan keulapuomia – sitä laivan keulasta ulos työntyvää uloketta, pukspröötiä, vaan nautimme keulapuomin mukaan nimettyä alkumaljaa. Juomaa tarjoiltiin matalasta lasista, joka oli koristeltu tervantuoksuisella narulla. Lasissa oli karpalolikööriä ja viinaa.
Siitä alkoi Kymenlaakso-menun maisteleminen perinteikkäässä kotkalaisravintolassa.
Pitkän historian ravintola
Ravintola Wanhaa Fiskaria on pitkään pyörittänyt Riitta Horto yhdessä ammattikalastajamiehensä Matin kanssa. Wanha Fiskari avattiin jo vuonna 1991. Pitkän työrupeaman jälkeen yrittäjäpariskunta mielisi jo eläkepäiviä viettämään ja hakee jatkajaa ravintolalle.
Hanuristin soittaman Kotkan ruusun lisäksi tunnelmaa toivat tarjoilijat, jotka tuntuivat olevan tehtäviensä tasalla viimeistä piirtoa myöten. Pöydässäni istunut Cursorin projektipäällikkö Kari Taimisto tiesi kertoa, että tarjoilijat olivat pitkään ravintolassa palvelleita.
Kari Taimisto esitteli myös Kymenlaakson ruokaperinteen tarinallistamisprojektin. Kymenlaakson vaakunassakin esiintyvä lohi on perinteinen ruoka-aines, aikoinaan kalastajien arkiruokaa. Lammas on myös tärkeä osa saariston historiaa. Alueen saarissa sekä nykyisellä Kotkansaarella, kaupungin keskustan alueella laidunsivat aikoinaan lampaat. Kumpaakin raaka-ainetta käytetään nykyisissä Kymenlaakso-menuissa. Peruna, kaali, lanttu ja nauris ovat saaneet osansa myös lautasella.
Näitä maistelimme – Kymenlaakso-menu
Kymenlaakso-menu vaihtelee sesonkien mukaan. Maaliskuussa pääsimme maistelemaan näitä herkkuja.
Alkuruoaksi tattariblinejä, päällä savulohta, seurana mateen- ja muikunmätiä suoraan järvialueelta.
Pääruokanana oli villisiika, nostettu merestä, jään alta.
Jälkiruokapuolukat olivat lähialueelta kerättyjä.
Nam, näuttää kyllä todella herkulliselta. Blinejä pitääkin ilman muuta lähiaikoina lähteä maistelemaan, vielä kun niitä saa.
Mikko, kiitos kommentista. Taisi mennä jo ”virallinen” bliniaika, ainakaan ei niitä enää listalla näkynyt. Saisiko kauniisti pyytämällä 😉 Tai sitten ensi talvena.