Vuosi 2023 oli minulle täynnä vieraita kulttuureja, matkajärjestelyjä ja aikatauluja. Keniassa halusin vain olla ja antaa kaiken tapahtua. Vaikka reissujalka ei sanottavasti vipattanut, en kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusausta lähteä tälle safarireissulle, kun tilaisuus tarjoutui.
Safarille osallistuminen oli lähdön perusta. Suuressa repeämälaaksossa sijaitsevalla, Kenian varmaan kuuluisimmalla luonnonsuojelualueella Masai Marassa näin Kenian villieläimiä gnuista elefantteihin. Eläinten näkeminen oli reissun paras anti.
Koska safari oli vain viikon mittainen, päädyin vielä jäämään yksinäni Nairobiin kahdeksaksi päiväksi.
Ubuntu, afrikkalainen yhteisöllisyys jäi kylläkin kokematta, sillä aika lailla turistin elämää vietin. Sen sijaan bodaboda- moottoripyörien sujahtelu milloin mistäkin suunnasta ja matatut -värikkäät pikkubussit odottamassa kadunkulmissa Nairobissa jäivät mieleeni. Monen muun asian lisäksi.
Turisteille eri sisäänpääsymaksut
Keniassa turismi elättää paikallisia. Turistien suosimat palvelut ovat tavanpaikallisten ulottumattomissa hintojensa vuoksi. Sisäänpääsymaksut usein lajiteltu citizen, resident ja turistit (others). Huomattavasti edullisempi sisäänpääsymaksu mahdollistaa museoihin ja muihin nähtävyyksiin pääsyn myös kenialaisille. Mutta epäilemättä ei kaikille heillekään.
Rahojen kanssa pulaaminen ja juomarahojen miettiminen on tietysti rasittavaa. Vaikka kortilla maksoi, käteistä piti muistaa pitää käsillä. Muista käteinen! Siinä oli oppimista, kun yleensä laihalla lompakolla varustettuna liikun. Yritin myös muistutella itseäni siitä, etten harmistu tästä pikkuasiasta, kun on mahdollisuus rahoittaa tällainen reissu.
Vastoin ennakkokäsitystä monet tapahtuivat ajallaan
Ennen reissua varoiteltiin aikakäsityksestä. En muista missä kuulin ensiksi ja kenen suusta hokeman ”eurooppalaisilla on kello, afrikkalaisilla aika”.
Ei kaikilla eurooppalaisillakaan ole kello hallussa. Ja Mummoltakin kello hävisi päiväkausiksi, kun kännykkä mykistyi Naivashassa. Telttakaveri hoiteli herätykset.
Ainakin Amazing Mara Campin telttakylässä kello oli hallussa. Telttakohtainen avustajamme, Said haki meidät aamuviideltä juuri siihen aikaan, kun piti. Itsekseen ei saanut liikkua tai tulla ulos teltasta. Safareille mentiin aamuvarhain ja iltaisin. Kaikki tapahtui ajallaan.
En edes Nairobissa huomannut aikojen kovin lipsuvan, vaikka liikenne oli mitä oli, aina jumissa jossain. Ovat ilmeisen tottuneita turistien elämysten järjestämiseen, ainakin ne, joiden palveluita käytin.
Tavarat, joita kaipasin Kenian reissulla
En pystynyt kuvittelemaan kosteutta – siis maaperän. Mukana minulla oli vaelluskengät, mutta myös kevyemmät, vedenkestävät kengät olisivat ollut tarpeen. Erilaisissa maastoissa rypiessä vaelluskengät olivat siinä kunnossa, ettei niillä voinut jatkaa sisätiloihin kuten vaikkapa ostariin tai edes hotelliin. Tämä erityisesti Nairobissa.
Safarilla vaelluskengät riittivät ulkoiluun, mutta safariautossa olivat hankalat ottaa pois jalasta. Autossa kun joutui välillä nousemaan penkille kuvaamaan. Onneksi oli crocksit. Ne olivat helpot riisua ja laittaa takaisin jalkaan.
Varakännykkä, sitä en unohda enää koskaan. Juttua kännykkäongelmastani on blogissa.
Pattereilla toimiva otsalamppu ehdoton. Sähkökatkoja oli vähän väliä. Helpottaa elämää.
Yhteenveto Kenian reissupäiväkirjoista
Otsalamppu tosiaan on mailläkin nykyään aina reissussa mukana. Helpottaa monessa tilanteessa elämää huomattavasti.
Kiitos kommentista! Joku vastikäåän ihmetteli ”otsalamppu hotellimatkalla”, kun oli yhdistänyt otsalampun vaellusreissuihin. Sieltä tämä varuste on matkatavaralistalleni päätynyt: Huomasin kuinka paljon se helpottaa, koska vapauttaa kädet muihin toimiin.