Kenian päiväkirja jatkuu. Täällä kotimaassa kevät kolkuttelee, Keniassa on kohta suuren sadekauden vuoro. Matkani osui marraskuulle, jolloin pieni sadekausi oli aluillaan.
Sateella mopoilijat avaisivat suorakaiteen muotoisen sinistä ja punaista kangasta olevan varjon. Varjo suojasi sateelta sekä kuljettajaa että takana istuvaa – siis sitä ensimmäistä. Joskus mopon kyydissä näki perhekuntia. Varjo suojasi myös auringolta, sellaisiakin päiviä osui reilun parin viikon lomaani aika monta.
Uskomatonta mitä kaikkea mopolla saa kuljetettua. Oli pakettia, nyssykkää, jopa huonekaluja – ei sentään kirjahyllyjä, mutta kaikkea mahdollista minkä sai köytettyä mopon kyytiin. Ymmärsin, että jokin laki kypärän käytöstä oli olemassa, mutta läheskään kaikki eivät kypärää käyttäneet.
Mysteeriksi jäi miten paikalliset pystyvät autoillessaan puhumaan suullaan ja käsillään sekä samalla väistelemään kaikkea sikin sokin liikkuvaa niin edessä, takana kuin sivuillakin. Mutta kun ravintolassa tarjoilijan pitäisi tuoda suola ja pippuri, niin kaksi reissua siihen tarvitaan, kun toinen unohtuu.
Huomasin sen jo heti kun saavuin hotelliin. Ystävällinen vastaanottovirkailija loihti huonevarausjärjestelmästään minulle rauhallisen huoneen 7. kerroksesta. Ilmeisesti huonetta ei ollut valmisteltu loppuun asti, ehkä jokin varahuone. Virkailija toi matkalaukut sisään ja totesin heti muutaman puutteen, kuten vessapaperin, pyyhkeet ja sen, että jääkaappi ei ollut käynnissä. Yksi kerrallaan hän puutelistan asioita kävi hoitamassa. Aina jokin jäi, mutta sai kuin saikin kaiken hoidettua.
Pieni sadekausi marras-joulukuussa, iso maalis-toukokuussa
Marraskuussa vasta aluillaan olevan sadekauden aikana kaupungilla kulkeminen haastoi, sillä lätäköitä oli siellä täällä. Sanoivat, että kyseessä oli pieni sadekausi, varsinainen iso sadekausi on tulossa maalis-toukokuussa. Vettä tuli aika ajoin kaatamalla, yöllä kuitenkin pääasiassa.
Nairobin viemärien tukkeutumisesta uutisoitiin syksyllä täällä Suomessakin. Telkkarissa näytettiin, kuinka viemäreitä puhdistettiin tulevaa sadekautta ajatellen. Minkälaisessa kunnossa viemärit olivat, sitä vaikea sanoa, mutta en kyllä ihmettele miksi porukka ottaa jonkun kulkuneuvon lyhyellekin matkalle. Nyt tarkoitan turisteja ja varakkaampia nairobilaisia. Lätäköistä lentää kuravettä ja niitä on lähestulkoon mahdotonta väistellä kulkiessaan. Muutoinkin kävely on hankalaa. Jalkakäytäviä tai ainakaan sellaisia, jotka miellän jalkakäytäväksi, vastaani tuli vain pääväylillä. Sivukaduilla sai loikkia missä tilaa oli.
Hays Suite hotelli, jossa yövyin, sijaitsi neljän sadan metrin päässä Yaya Center -ostarista. Matka ei ole järin pitkä, mutta mutkikas, kun täytyi väistellä lätäköiden lisäksi autoja ja mopoja, jotka tulevat milloin mistäkin suunnasta. Liikennevalotkin oli, mutta niillä ei näyttänyt olevan mitään merkitystä.
Toimittaja-luontokuvaaja Päivi Arvonen talvehtii Nairobissa parhaillaan ja kirjoittaa sieltä käsin artikkeleita eri lehtiin. Tässä linkissä paikallisten elämää kuvaava artikkeli Hurjat sääilmiöt tuhosivat Elisabethin elinkeinon – ”Olemme täysin avuttomia” Ilta-Sanomat 11.2.2024
Okei, enpä tiennytkään, että syksyllä on Keniassa ”pieni sadekausi” ja että keväällä vettä tulee sitten oikein kunnolla. Olen joskus ollut Keniassa syyskuun lopussa, jolloin ”pieni sadekausi” oli ajoissa. Silloin vettä tuli kyllä ihan kunnolla, ei vain öisin.
Kiitos, Mikko! Tämä oli minulle yllätys, että syyskuussakin…Mutta toisaalta ilmastonmuutos on tehnyt paljon tepposia. Naivashan alueella saimme kuulla kuivuudesta. Kuulemma monta epäonnistunutta sadekautta, kuivuutta ja tulvivia järviä. Ovat pulassa monen asian kanssa.