Oslo yllätti minut. Vain lyhyen lentomatkan päässä Helsingistä koin taidetta, historiaa ja kaupunkielämää. Majoituin itsepalveluhotellissa ensimmäistä kertaa elämässäni, siis näin kokonaisvaltaisesti. Söin erittäin maukasta kalagratiinia. Sadettakin sain niskaani. Oslossa viettämääni neljään päivään mahtui monenlaista.
Liikkuminen Oslossa
Aivan ensiksi liikkuminen. Latasin Ruter-sovelluksen, jolla pystyi maksamaan julkisen liikenteen liput. Muun muassa Oslo-Gardermoen lentokentälle kannattaa mennä VY-junalla. Oslo-Gardermoen pysäkkiä ei Ruterista löydy, vaan täytyy hakea Oslo lufthaven Ullersaken, Viken. Lipun saa Ruterista ja se maksaa huomattavasti vähemmän kuin Flygtoget. Matka-aika ei juuri poikkea, minuuteista on kyse.
Juna-asemilla on lippuautomaatteja ja Oslossa päärautatieasemalla jopa tiski, josta saa lipun ”livenä”. Junissa konduktööriltä voi ostaa myös matkalippuja 40 kruunun lisämaksusta.
Itsepalvelua Citybox Oslossa
Sitten se nukkuminen. Majoituin Citybox Oslo -hotelliin kummallakin kerralla. Kaksi yötä ennen seminaaria, josta kerroin edellisessä postauksessani, ja toiset kaksi yötä seminaarin jälkeen.
Ensimmäisellä kerralla huoneeni oli Cityboxin C-tornissa, loputtomalta tuntuvien käytävien päässä. Olin toivonut rauhallista sijaintia, mitä se olikin.
Komeroa hieman suuremmassa huoneessa oli kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä. Näkymä sisäpihalle, seinään. Nukkumiseen nämä huoneet ovat tarkoitettuja, ei mihinkään muuhun.
Yleiset tilat Cityboxissa houkuttavat istuskelemaan tietsikan kanssa ja jopa kahvittelemaan. Aamiaista voi käydä syömässä samassa rakennuksessa olevassa kahviossa, jossa aamiaisbuffa irtosi 250 kruunulla. Cityboxin kahvitilassa automaatista sai kahvin lisäksi myös pientä purtavaa. Joker-kauppa seuraavassa korttelissa tarjosi laajemman valikoiman.
Toisena yöpymiskertana huoneeni oli Cityboxin A-tornissa, huomattavasti äänekkäämmässä sijainnissa. Tai sitten yläkerrassa oli elefantteja. Aamuviiden jälkeen tuntui kuin olisi taloa rakennettu. Ehkä olivat lähdössä aikaiselle lennolle.
Cityboxissa kaikki tehdään itse. Kirjaudutaan sisään ja ulos automaatilla. Huoneeseen hakeudutaan melko selvien seinäopasteiden avulla. Toimiihan se niinkin, mutta jos olisin ollut yksin reissussa, olisin arvostanut ihmiskontakteja. Nyt olin kolme päivää seminaarissa ihmisten ympäröimänä ja sosiaalinen ähky oli pohjalla.
Parasta Cityboxissa oli ehkä sijainti. Keskusrautatieasema parin korttelin päässä. Suosittu kauppakatu Karl Johans gata vieressä. Keskeisimmät nähtävyydet kävelymatkan päässä. Kaupunkielämän varjopuolikin näyttäytyi ensimmäisenä iltana, kun astuin ovesta ulos. Huomioliiviset – oliko poliiseja vai vartiota en osaa sanoa – ajoivat takaa laitapuolen vikkeläjalkaista, osa huomioliivisistä pinkoi perässä pyörillä ja osa juosten. Äksöniä siis!
Oslon katedraalia vastapäätä värikkäät, muoviset pippelit törröttivät tanakassa rivissä Kondomeriet-myymälän ikkunassa. Ihmiset kävelivät sisään ja ulos, ostoksille kuin maitokauppaan. Enpä ole nähnyt vastaavaa vaikkapa Helsingin Aleksilla. En tosin muuallakaan Suomessa. Ehkä en vaan ole nähnyt.
Simpukkapata ja kalagratiini – Oslon ravintolaruokaa kokemassa
Norjassa, ainakin Oslossa ravintolahinnat ovat korkeita, jopa suomalaisille. Cityboxin lähimaastossa tuntui olevan italialaisia ravintoloita joka kulmassa. Saattoi olla, että siltä vain tuntui, kun hain norjalaista ravintolaa. Pitsaa tarjoilivat reilun kahdenkympin hintaan, euroissa.
Mutta löysin Riviera -ravintolan, jossa tarjoilija ehdotti norjalaista simpukkapataa. Tiedä häntä mistä milloinkin jokin ruokalaji on alun perin, mutta samanlaista kokoonpanoa – simpukoita liemessä ja ranskalaisia seurana – olen syönyt Belgiassa. Italiassa vastaavanlaiseen annokseen kuuluu patonki ranskalaisten sijaan.
Menköön hataran kielitaidon piikkiin se, kun hovimestari tokaisi ovella pöytää kysellessäni: ”Are you eating alone?” Alone-sanaa, jolle tällainen yksinmatkaava Mummo alkaa yliherkistyä, ei onneksi viljellä kovin paljoa maailmalla. Yleensä kysytään ”A table for one?”
No sain Rivieran simpukat ja lasillisen paikalliseksi mainittua olutta. Ja laskun noin 37 euroa.
Postauksen alussa mainitsemani kalagratiinin söin Fiskeriet Youngstorget -ravintolassa, Maittava kalagratiini ja olut yhteensä noin 30 egee.
Valoja pimeydessä Oslossa
Oslon läpi virtaavan joen, Akerselvenin rannalla lyhdyt paloivat ja kummallisia tyyppejä tuli vastaan torstaina 21.9.2023. Silloin vietettiin valojen iltaa kello 20–23.
Seuraavassa postauksessa kerron Oslon taide-elämyksistä.
Eipä ollut ihan mahdottoman hintainenkaan tuo Citybox, voin kuvitella, että sitsekin valitsisin sen. Tosin enpä kovinkaan paljoa ole Oslon hotellien hintatasoa katsonut, mutta oletan sen olevan varsin kova.
Reilun satasen näytti luottokorttiveloituksen mukaan olleen yöltä. Edullinenhan se oli muihin verrattuna. Luulen, että kokeilen vastaavia joskus toistekin. Siis silloin kun olen kaupunkilomalla, jossa nukkuminen on hotellivierailun ainut motiivi.