Viitisenkymmentä vapaata toimittajaa eri puolilta Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa tapasi toisiaan Norjassa järjestetyssä Nordic Freelance 2023 -seminaarissa 22.-24.9.2023. Varsin laajalta alueelta osallistujat olivat. Pohjoisinta näkökulmaa edustivat toimittajat Norjan Kirkenesistä ja eteläisintä Liettuan Kaunasista, josta yksi Suomesta käsin toimivista toimittajista on kotoisin.
Pohjoismaiset freelancerit kokoontuvat vuosittain keskustelemaan ja kuulemaan ajankohtaisista asioista. Samalla tutustutaan myös seminaarin järjestäjämaan kulttuuriin. Seminaarin järjestelyvuoro vaihtelee. Vuoden 2023 Pohjoismaisen freelance-seminaari ohjaimissa oli Norjan freelance-yhdistys.
Seminaari järjestettiin Rjukanin kaupungissa huikeissa maisemissa sijaitsevassa Gaustablikk Fjellresort -hotellissa.
Tässä postauksessa on välähdyksiä seminaarista. Tulossa on myös erillinen postaus Oslosta. Lensin Oslon kautta ja vietin muutaman lisäpäivän tutkien pääkaupungin matkailutarjontaa ja elämänmenoa. Osarahoitus tähän hienoon tilaisuuteen tavata kollegoja tuli JOKES – Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä. Oslon osuuden maksoin itse.
Pohjoismaisen freelance-seminaarin aiheita tänä vuonna
Monenlaista mielenkiintoista tuli esiin kolmen päivän aikana. Saimme näkemyksiä muun muassa tekoälyn käytöstä, korruptiosta ja journalistien turvallisuudesta nykymaailmassa. Kansainvälinen yhteistyö ja projektien rahoittaminen kiinnosti tietenkin monia. Maailmanperintökohteiden suojeluun perehdyimme käymällä kahdessa eri Unescon maailmanperintökohteessa.
Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisen vaikutuksista puhuttiin paljon. Edustaja Pohjois-Norjasta kertoi toimittajan työstä vain vajaan vartin ajomatkan päässä Venäjän rajasta.
Päällimmäisenä ajatuksena, että kyllä meillä on erilaisia tilanteita. Työpäivä toimituksessa voi alkaa ajatuksella periksi ei anneta. ”Putin ei ole uhka meille (toimitukselle) vaan me (vapaa media) olemme uhka Putinille.” Toivottavasti monilla leppoisammin.
Seminaarin ensimmäinen ohjelma tutustutti Unescon maailmanperintökohteeseen
Seminaarin pitopaikkaan Gaustablikk Fjellresortiin kuljettiin juna-tilausbussi -yhdistelmällä. Ensin Oslosta reilun tunnin junamatkan päässä olevaan Kongsbergiin, jossa tilausbussi odotti seminaarilaisia. Bussimatka lienee reilun tunnin sekin, mutta me emme menneet heti seminaarisaliin vaan jatkoimme Tinnsjå-järvelle tutustumaan Unescon maailmanperintökohteeseen Storegut-alukseen.

Storegut-alus vuodelta 1956
Kapteeni Tommy tarttui ruoriin ja vei meidät parin tunnin risteilylle Tinnsjå-järvellä. Nyt oli kyseessä tilausristeily, mutta samankaltaisia risteilyjä on tarjolla kesäaikaan myös turisteille. Alus tekee noin 50 kilometrin lenkin järvellä.

Käväisimme Tinnsjå-järvellä kohdassa, jossa SF Hydro – lautta upotettiin vuonna 1944. Lastina oli Hitlerille tärkeää raskasvettä, jonka avulla Saksa olisi saanut aikaan ydinaseen.


Matkalla seuraavaan kohteeseen Vemorkiin katselin bussin ikkunasta jylhiä maisemia ja ymmärsin, miksi puhutaan koko ajan Terawattitunneista (TWh). Sieltähän sitä virtaa joka kalliojyrkänteeltä.
Vemorkin tehdas sijaitsee Rjukan-Notodenin teollisuusalueella, joka on myös Unescon maailmanperintökohde
Vuonna 1911 Vemorkin tehdas oli maailman suurimpiin lukeutuva voimalaitos, nykyään se toimii Norjan teollisuusmuseona. Tehtaalla on mielenkiintoinen historia. Siihen liittyy Operaatio Gunnerside, liittoutuneiden sabotaasioperaatio, jonka tavoitteena oli tuhota raskasvesitehdas ja näin päättää natsi-Saksan ydinohjelma. Wikipedia kertoo Operaatio Gunnersidesta näin.



Salainen huone vuoren sisällä
Tämä vasta oli jännittävä retkikohde! Ensin ajettiin bussilla Gaustatoppenin rinteen juna-asemalle. Sitten mentiin 859 m kallion sisään rakennetussa tunnelissa kulkevassa junassa melko suoraan. Sen jälkeen vaihdettiin junavaunua ja jatkettiin 37 asteen kulmassa kilsan verran. Koppikauhuisten nenät kalpenivat.
Viidenkymmenen minuutin junamatkan jälkeen kipusimme portaita ja sitten olimme Gaustatoppen-vuoren sisällä ravintolassa, joka oli Naton salainen tukikohta toisen maailmansodan jälkeisinä aikoina. Huippusalaista!



Avauskuvassa (kuvaaja Åshild Eliassen) näkyy Gaustatoppen-vuoren huipulta avautuvat uskomattomat maisemat. Jotkut lähtivät kapuamaan alas juna-asemalle tai peräti hotellille. Aika kivikkoista, vaatii kunnon jalkineet. Mielellään nilkkoja tukevat.


Yllätyksiä illallisilla – Knut Buen esiintyi lähtiäisjuhlassa
Kongsbergistä kuuluisuuteen kohonnut viulunsoittaja Knut Buen esiintyi meille samassa seminaarisalissa, joka oli meille jo tutuksi tullut kolmena seminaaripäivänä. Viulunsoiton lisäsi Buen myös säveltää ja on rakentanut sekä koristellut satoja viuluja.
Niin tulo- kuin lähtiäisillallisella, niin sanotussa ”pihvistä päästyä” -tilanteessa, joukostamme nousi ylös nainen, kilisti lasin reunaa aterimella ja ryhtyi jonkinlaiseen ääniesitykseen.
Ensimmäisenä iltana hän esitti norjaksi ja yritin kysellä ympärilläni istuvilta, mistä kyse, mutta kukaan ei tuntunut tietävän – ei edes lähistön norjalaiset isännät. Nainen, Norjasta kotoisin, valaisi asiaa myöhemmin (kiitos tulkin, meni perille). Kyse oli perinteisestä lehmien kutsusta. Koska puheensorina ravintolasalissa oli kova, hän halusi sanoa hyvin vapaasti käännettynä ”en voi tulla kuulluksi kaikille, siksi tämä lehmien perinteinen kutsu, koska se kuuluu kaikkialle”.
Kielten sekamelskaa
Kielien ja murteiden sekamelska oli melkoinen, niin illallisilla kuin retkillä. Kaksikielisenä suomalaisena joskus ymmärsin ja joskus luulin ymmärtäväni. Aika pian kuitenkin luovutin ja vaihdoin englantiin.
Suomalaisten huomaavaisuus ilahdutti! Meitä suomalaisia oli aika monta, yllättävän suuri joukko. Aina kun jonkun muun kielinen tuli paikalle, kieli vaihtui englanniksi, joka oli tapahtuman virallinen kieli.
Kielivalinnasta on puhuttu. Miksi ei ruotsi, jota osaavat kaikki.
Joskus on esitetty väite, että englantia puhutaan suomalaisten takia. Norjalaisedustaja kumosi kyllä tiukasti väitteen. Eivät norjalaiset ja tanskalaiset välttämättä ymmärrä ruotsia, sekaannusten mahdollisuus olemassa. Niin tai näin, mutta kyllä me puhuimmekin.
Asiapitoista esitelmää oli tiuhassa tahdissa, mutta keskustelu kansainvälisten kollegojen kanssa oli tilaisuuden suola.
Muutenkin seminaarin aikataulu oli tiukka. Siirtyminen paikasta toiseen tehtiin lähes lentäen. Jopa niin, että kotiinlähtöpäivänä junaan pyrkivät kirmaisivat minuutin vaihtoajalla tilausbussista junaan. Oletettavasti kaikki kuitenkin kerkesivät lennoilleen. Mahtoi kuljettajalla olla hikiset paikat, kuin myös niillä, jotka olivat menossa suoraan lentokentälle.
Suurkiitos Norjan NJ Frilansille järjestämisestä ja kaikille mukavasta seurasta! Kiitos tietysti myös JOKESille apurahasta!
Oslo olisikin muuten kiinnostavaa joskus päästä näkemään. Ja kiinnostavia aiheita seminaarissa, ja muutenkin kiinnostavalta kuulostanut kokonaisuus, vaikka haipakkaa olikin. Omasta mielestäni kielenä englanti tällaisessa on hyvä valinta.
Yllätyin minäkin Oslosta! Ensimmäinen kerta ja paljon nähtävää. Siitä sitten eri postauksessa. Mitä seminaariin tulee, se oli huippumielenkiintoinen. Englanti oli ainoa mahdollinen kielivalinta, sillä ei me muuten olisi ymmärretty toisiamme. On niin paljon murteitakin. Sain puhenäytteitä eri puolilta Tanskaa ja oli sekin jo jotain 🙂