Viime perjantaina juhlimme reilusti! Kaksikymmentä vuotta sitten perustettu Reilun matkailun yhdistys järjesti pitkän taipaleensa kunniaksi juhlat, jossa muisteltiin yhdistyksen alkutaivalta ja kuluneita vuosia sekä mietittiin tietenkin myös tulevaisuutta.
Pykäsin pystyyn omaa yritystäni Cosy Finlandia suunnilleen samoihin aikoihin kuin Reilun matkailun yhdistys aloitti toimintansa. Yhtäläisyyttä toiminnoissamme oli, vaikka toinen toimi yrityksenä, toinen yhdistyksenä. Yhteistä oli se, että loimme kumpikin uutta. Minä käynnistin Cosy Finlandin ulkomaalaisille suunnattua illallispalvelua ja Mari Mero ryhtyi reilun matkailun sanansaattajaksi. Samat ajankuvat ja uuden luomisen kuviot kertautuivat mielessäni 20-vuotisjuhlan asiapitoista osuutta kuunnellessani.
Reilun matkailijan ohjeet auttavat matkailijaa
Yritän aina miettiä miten ”seminaarimateriaali” siirrettäisiin käytäntöön. Luulisin, että matkailun reiluuttamisessa tai minkä tahansa muun vastaavan asiasisällön suurin haaste on se, miten asia saataisiin suuren yleisön tietoisuuteen ja siitä käytännön toimiksi. ”Reilun matkailijan ohjeet” toimivat apuna asioissa, jotka mietityttävät tai pitäisi mietityttää vastuunsa tuntevaa reissaajaa.
Haasteita riittää jo omassa matkustamisessa. Tunnustan suoraan, että kaikki reissujeni osa-alueista eivät kyllä kestä tarkastelua reiluuden näkökulmasta. Yritän kuitenkin.
Jotkut asiat sujuvat helpommin kuin toiset. Esimerkiksi se, että suosin pieniä perhehotelleja tai paikallisten omistamia. Se ei kuitenkaan johdu mistään valaistumisesta, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että pidän pienistä ympyröistä ja paikallisuudesta. Olen aina pitänyt. On niin kiva keskustella paikallisen yrittäjän tai peräti yrittäjäperheen kanssa. Siinä sivussa lantit valuvat oikeaan kohteeseen, paikallisille suuren monikansallisen yrityksen sijaan. Toki monikansallisetkin yhtiöt työllistävät, mutta rahavirrat valuvat usein muualle maailmaan paikallisia hyödyntämästä.
Ryhdyimme runoilemaan
Asiapitoinen osuus antoi paljon pohdittavaa. Ilta huipentui runoiluun. Jakauduimme neljän hengen porukoihin, joissa pohdimme mitä kymmenen vuoden päästä, minkälainen kolmekymppinen Reilun matkailun yhdistys silloin on. Pähkäilyt esiteltiin runomuodossa. Meidän kaikkien sisältä näytti löytyvän pieni runoilija.
Ainakin omasta matkailusta suurin osa taitaa siinä mielessä olla reilua, että vaikutukset ovat suuremmilta osin positiivisia kuin negatiivisia. Parannettavaa varmasti kuitenkin olisi, ja joka tapauksessa tärkeä aihe esille nostattavaksi, jota jokaisen olisi hyvä miettiä!
Kiitos kommentistasi. Tämä reiluuden näkökulma on aika monimutkainen ja siksi tärkeä pohtia. Itse olen lähestynyt sitä sillä ajatuksella, että yritän parantaa ”tapani” milloin huomaan jotain korjattavaa omassa toiminnassani. Ja niitähän huomaa, kun tutustuu aiheeseen. Aina ei tietenkään voi vaikuttaa kaikkeen.