Kyllä minua oli etukäteen varoitettu! Kollegat ja tuttavat olivat kertoneet juttuja koneenvaihdosta USA:ssa, mutta ainahan sitä on toiveikas. Toivottavasti muistan tulevaisuudessa, että valitsen milloin mahdollista reitityksen muuta kuin USA:n kautta.
Ja miksi näin?
Menomatkalla lensin Uruguayn Montevideoon New York John F Kennedyn lentokentän kautta. Siitä löytyy jo tarinaa postauksessa Yli vuorokausi lennossa ja kentillä.
Nyt pari kuukautta myöhemmin palaan Etelä-Amerikan kierrokseltani Santiago de Chilestä Suomeen Miamin kautta (Miami International Airport). Olin jo ehtinyt tottua toisenlaiseen menoon, kohteliaisiin sanakäänteisiin ja muuhun sellaiseen näinä parina kuukautena, siksi käskyttämiseltä tuntuva kohtelu Miamissa iski vasten kasvoja.
Ne loputtoman pitkät jonot eivät ole tarinaa vaan totta, Miamin lentokenttä
Miamin lentokentällä koneesta purkauduttuamme, porukka johdatettiin ensin maahantulotarkastukseen. Jono oli piiiiiiiiiiiiitkä, mutta huomasin hallin seinustalla kaistan ”Connecting flights” ja suuntasin sinne. Virkailija kysyi koska lentoni on ja osoitti tiedon saatuaan ”kaikenkansan” jonoa ”You have time to queue”. Totta, olihan minulla neljä tuntia aikaa, mutta mieluummin olisin käyttänyt sen ajan tuliaisostoksiin.
Tunnin jonotuksen ja sormenjälkien, kasvotunnistusten ja kysymysten jälkeen pääsin eteenpäin. Vuorossa oli rinkan siirtäminen lennolta toiselle. On varmaan maailmassa muitakin lentokenttiä, joilla tämä täytyy tehdä itse. USA:n kentät kuuluvat niihin. Siis vaikka olisit ostanut lipun alusta loppuun yhdeltä toimijalta, kuten minä, Finnairilta.
Niinpä kävin noutamassa rinkan, joka odotteli muutaman muun laukun kanssa ruumatavarahihnan vieressä. Latamin neuvontatiskillä oli vielä ohjeistajia paikalla, mutta ei heillä ollut aavistustakaan mihin minun pitäisi suunnata. Tämä on sinänsä ihmeellistä, sillä Latam on Finnairin yhteistyökumppani, jonka lento oli minulle reititetty.
Tyhjiä halleja ja pitkiä käytäviä
Tämä tiesi hankalaa matkaa läpi tyhjien hallien. Päädyin lopulta satunnaiselta siivoojalta tiedon saatuani ”ihmisten ilmoille”, jossa Italian tiskiltä pois kävelemässä ollut virkailija sai selville kännykästään, että minun täytyy mennä kakkoskerrokseen, sillä sieltä löytyy Finnairin tiski. Löytyihän se, sieltä perimmäisestä nurkasta pitkän käytävän kuljettuani ja monta kertaa jo uskoni menetettyäni.
Sain rinkkani siirrettyä uudelle lennolle. Sen jälkeen turvatarkastus kaikkine kengän riisumisineen ja muine kommervenkkeineen ja sitten pitkää käytävää portille (jonka epäilen olevan tuloporttini yläkerrassa).
Kaikkeen tähän meni kaksi tuntia ja rapiat. Puhumattakaan siitä, että olin jo kotona lähtiessäni ponnistellut sen ESTA-hakemuksen kanssa ja vielä pulittanut siitä useita kymppejä. Ihan vaan sen vuoksi, että pääsen jonottelemaan USA:n maaperälle, ilman tarvetta oleskella maassa.
Finnairin lennolla Miamista Helsinkiin voi lukea ruudulta ohjeet
Kun kone lähestyi Helsinkiä, mieleeni juolahti miten mahtavat jatkolennot toimia täällä. Itse en tietoa tarvinnut, mutta uteliaisuus sai tutkimaan asiaa monitoriltani. Siellä kerrottiin, koska lento laskeutuu, mille portille ja pitkä litania lentoja lähtöportteineen. Lentokentän kartasta pystyi paikantamaan tulo- ja lähtöportin sekä miten niiden väli kuljetaan. Vau! Kyllä pääsevät koneen vaihtajat helpommalla. Toki pitkiä käytäviä Helsinki-Vantaallakin riittää, mutta ohjeistus helpottaa.
Harmi, että kokemus Yhdysvalloissa lentokentällä ei ollut mielyttävä. Minä olen käynyt Yhdysvalloissa eri lentokentillä useita kertoja ja kokemukset on olleet varsin miellyttäviä. Toki ihmisiä on paljon.
Sitä minäkin harmittelen. Olisin halunnut toisenlaisen kokemuksen. Ehkä se olisi ollut mahdollista, jos olisin jäänyt vierailemaan maassa, mutta nämä koneenvaihdot ovat usein hankalia. Niin nytkin! Tämä oli hankalin kokemistani.
Me jonotimme Miamissa kahdesti, toisella kertaa jono oli 38 minuuttia, toisella muistaakseni 8 minuuttia – eli kovasti tuo on tuurista kiinni.
Tuo matkalaukkujuttu kuullostaa siltä, että olisi ehkä suosiolla kannattanut ottaa laukku omiin hoteisiin hetkeksi Miamissa, sillä ainakin meidän laukumme tuli melkein heti tuon passintarkastusjonottamisen jälkeen ja check-in -tiskit olivat käytännössä siinä vieressä.
Mutta nämä ovat niin aina tuurista kiinni.
ESTAn kanssa emme joudu enää askartelemaan, kun meillä on viisumit USA:aan, mutta toisaalta lentoyhtiöt kyllä tuntuvat niiden viisumien kanssa check-in -tilanteessa askartelevan, eli mikä poissa toisaalta, niin edessä toisaalla, mutta silloin siis vaan odottamista check-in -tiskillä, kun joku muu yrittää saada tiedot sisään järjestelmäänsä 🙂
Kylläpä teillä oli tuuria tai minulla oturia 😉
Miamissa joutuu ottamaan tavarat omiin hoiteisiin, aina. Niin tein minäkin. Erona taitaa olla tuo check-in -tiski, joka oli kiinni, kun tulin. Siellä oli monta tiskiä, kaikki kiinni ja nauhoilla eristettynä. Rinkkani toki tuli passintarkastusjonon viereiseen tilaan. Siitä se matka sitten alkoi sinne kakkoskerroksen etäisimmän siiven perimmäiseen nurkkaan ja takaisin turvatarkastuksen kautta.
Minunkin ESTAni on voimassa vielä pari vuotta.